Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maailmassa on 27 miljoonaa orjaa. Orjuus koskettaa meistä jokaista jollakin tavalla. Voimme syödä orjatyöllä tuotettua suklaata, käyttää orjien tekemiä vaatteita tai ostaa kodinkoneita, joiden osia orjat ovat tehneet. Taistelu orjuutta vastaan voi tuntua lähes ylivoimaiselta, mutta Kevin Balesin kirjassa Nykyajan orjat annetaan runsaasti käytännön ohjeita orjuuden vastaiseen toimintaan.
Kevin Balesin kirjassa Nykyajan orjat erotellaan kolme syytä nykyajan orjuudelle. Ensimmäisenä syynä Bales pitää väestön määrän räjähdystä. Vuoden 1945 jälkeen maailman väkiluku on kasvanut valtavasti, ja ihmispaljous on mahdollistanut orjien liikatarjonnan, joka puolestaan on johtanut hintojen laskuun. Nykyajan orjuuden toinen syy on vahvasti yhteydessä ensimmäiseen syyhyn: taloudelliset ja sosiaaliset muutokset ovat johtaneet talouden globalisaatioon. Globalisaation vuoksi maailman rikkaudet ovat jakautuneet epätasaisesti, ja köyhimmät ovat jääneet talouden kasvun ulkopuolelle. Orjuuden kolmas syy, korruptio, on suora seuraus köyhyydestä. Viranomaisten, varsinkin poliisin, korruptio mahdollistaa orjuuden olemassaolon. ”Kansalaisista voidaan tehdä orjia, kun valtio ei suojele heitä eikä pidä yllä laillista järjestystä”, Bales toteaa.
Balesin kirjassa Nykyajan orjat tarjotaan hengästyttävä määrä tavoitteita ja toimintaohjeita. Kuka tahansa voi osallistua taistoon, ja Bales luettelee käytännön neuvoja sekä kansalaisille, valtioille että järjestöille. Keinot orjuuden lopettamiseen ovat kärjistettyinä yksinkertaisia, mutta niiden toteuttaminen on käytännössä hankalaa. Koulutuksen ja tiedon jakamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Orjille tulee kertoa heidän oikeuksistaan ja heitä tulee ohjata kohti vapautta. Bales painottaa erityisesti yhteisön voimaa: yksilön taistelu orjuutta vastaan on arvokasta, mutta tehokkaampaa on valjastaa koko yhteisö taisteluun. ”Orjuus on kuin loinen”, Bales kuvaa, ”se halvaannuttaa koko yhteisön.” Myös ylipäätään tietoutta orjuudesta tulee lisätä. Järjestöjen ja eri maiden hallitusten tulisi tehostaa toimiaan, kitkeä korruptiota sekä varsinkin byrokratiaa, joka halvaannuttaa orjuuden vastaista taistelua. Lisäksi vapautetut orjat pitäisi kuntouttaa.
Tieto on valtaa, ja Bales korostaa tiedon jakamisen merkitystä. Hän tähdentää myös, että meidän jokaisen tulisi oppia tunnistamaan orjuus ja sen eri ilmenemismuodot. ”Pelkkä ajatus orjuudesta kauhistuttaa meitä, emmekä tiedä, miltä se näyttää tosielämässä”, Bales kirjoittaa. Ja vaikka orjuus olisikin näkyvää, asenteet, taloudelliset seikat ja byrokratia estävät Balesin ja muiden orjuutta vastaan taistelevien ihmisten toimintaa.
Balesin kirjassa pureudutaan lisäksi teollisten maiden ihmisten asenteisiin. On helppoa kotisohvalta tuomita vanhempi, joka myy lapsensa orjaksi, mutta asia ei ole koskaan niin mustavalkoinen tai helppo. Hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneen ihmisen on vaikeaa käsittää sitä äärimmäistä köyhyyttä, jossa orjaksikin myydyllä lapsella on parempi tulevaisuus kuin vanhempansa luona nälkään nääntyvällä lapsella. Orjuutta ei voi pitää vain köyhien maiden ongelmana, sillä se tulee osaksi rikkaampien maiden arkea. ”Ihmiskaupan uhrien virta kulkee köyhistä rikkaampiin maihin”, Bales huomauttaa ja käyttää esimerkkinä Japania, joka viihdeteollisuuden varjolla tuo maahan naisia seksiorjiksi.
Faktan, tilastojen ja lukujen lisäksi Bales tähdentää asiaansa uhrien tarinoilla. Orjien kokemukset ovat järkyttäviä, mutta kenties niiden pitääkin olla, jotta lukija saadaan havahtumaan. Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää synkistelyä. Kaikesta näkemästään ja kuulemastaan huolimatta Bales on säilyttänyt kirkasotsaisen idealistisuutensa, ja kirjassa on paljon toiveikkuutta.
Nykyajan orjat on kirjoitettu ja erityisesti suomennettu hyvin. Teos antaa runsaasti konkreettisia neuvoja maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseksi. Kirjan myötä halpa suklaa alkaa maistua kitkerältä, eikä syyttä. ”He syövät minun lihaani”, yksi entisistä orjista sanoo länsimaisista suklaan syöjistä.