Nuoruutemme Pariisi kertoo 1900-luvun alun kirjailijamaailmasta Ernest Hemingwayn ensimmäisen vaimon Hadleyn silmin. Tarina on fiktiivinen, mutta kirjailija on pyrkinyt seuraamaan todellisia tapahtumia mahdollisimman tarkasti ja kertoo saaneensa idean teokseensa Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi -kirjasta, josta kirjailijan rakkaus ensimmäistä vaimoaan kohtaan yhä välittyy.
Hadley ja Hemingway rakastuvat kiihkeästi Hemingwayn uran ollessa vielä alkutekijöissään. Elämä on taloudellisesti tiukkaa, eikä taiteilijaluonteinen puoliso aina helpota arjen sujumista. Hadley ei kuitenkaan missään vaiheessa kyseenalaista tunteitaan, sillä Ernest on hänen suuri rakkautensa. Hän kulkee Ernestin rinnalla uskollisesti maasta toiseen, vaikka ei aina viihdykään. Vähitellen suhteeseen hiipii kuitenkin myös kolmas pyörä, mistä Hadleyn ja Ernestin tarinan romahdus vähitellen käynnistyy.
Koska tarina perustuu tositapahtumiin, ei lukijalle ole juonen osalta luvassa suuria yllätyksiä. Toisaalta väistämättömän lopun tietäminen tuo tarinaan myös lisämaustetta, sillä surumielinen vire on läsnä koko teoksessa, vaikka onnellisiakin hetkiä koetaan ja Hadley on pääosin tyytyväinen elämäänsä. Kirja on myös erittäin kiinnostava ajankuvaus Hemingwayden tarinan ohessa ja mukana vilahtelevat toinen toistaan tunnetummat kirjailijat. Itse ainakin kiinnostuin kirjan myötä F. Scott Fitzgeraldin ja hänen vaimonsa tarinasta.
Suosittenkin kirjaa kaikille, jotka innostuvat joko 1900-luvun alun Euroopasta, kuuluisista kirjailijoista, surumielisistä rakkaustarinoista tai ihan vain laadukkaasta kirjallisuudesta. Ei kyseessä mikään elämää mullistava teos ole, mutta nautinnollinen lukukokemus joka tapauksessa.