Tove Ditlevsen: Nuoruus

Tove Ditlevsen (1917–1976) oli tanskalainen kirjailija, jonka elämä päättyi itsemurhaan. Ihastuin hänen tyyliinsä luettuani Kööpenhamina-trilogian en­simmäisen osan Lapsuus. Niinpä jäin odottamaan tätä toista osaa Nuoruus.

Ditlevsenin kerronta on suoraa ja paikka paikoin nousee hymy huulille. Hän asuu vanhempiensa luona, saa oman ”huoneen”, joka on verholla eristetty nurkkaus. Hän täyttää 18 ja vuokraa asunnon, mikä on hänelle todella tärkeää, olkoonkin, että kyse on alivuokralaishuoneesta.

Työpaikat vaihtuvat milloin mistäkin syystä, mutta töitä kuitenkin tuntuu ole­van. Hänellä on ystävänä Nina, joka on kihloissa ”Pusikon” kanssa. He käyvät yhdessä tanssimassa ja Ninan suurin huoli on se, miten Tove pääsisi eroon neitsyydestä. Tove taasen haluaa kirjoittaa ja haluaa tekstejään julkaistavaksi. Hän tapaa pienen lehden kustantajan ja hänen kauttaan saa yhden runon julkaistua ja se on suuri hetki. Kustantaja on vanhempi mies, pullea ja naima­ton ja heille syntyy suhde. Jotenkin sellainen romanttisuus ei hehku tässä, vaan aivan kuin Tove olisi ihastunut mieheen vain sen takia, että saa hänen kauttaan julkaistua runojaan.

Tämä kirja on alunperin julkaistu 1967 ja ajallisesti sijoittuu 1930-luvun loppu­puolelle, mutta teksti on kuitenkin niin elävää ja raikasta.

Kiedon käteni ympärilleni ja iloitsen siitä että olen vielä nuori ja terve. Muuten nuoruuteni ei ole muuta kuin puute ja este, enkä pääse siitä tarpeeksi nopeasti eroon.

Kirjan mukana voi kulkea nuoruudessa, Toven ja omanikin, sillä teksti nostat­taa mieleen kaikenlaisia muistoja. Sääli, että kirja on vain vajaa 200-sivuinen, sillä sitä olisi lukenut enemmänkin. Onneksi kolmas osa on vielä tulossa ja sitä ennen voi etsiä vaikkapa kirjastosta 1950-luvulla julkaistun Lapselle on tehty pahaa.

Hienoa, että on löydetty tälläinen aarre kuin Tove Ditlevsen ja että Katriina Huttunen on niin hyvin onnistunut kääntämään tekstin meille luettavaksi.