Kirja kertoo 1960-luvun Saksassa Ruhrin alueella asuvan 12-vuotiaan Julianin kesästä. Poika joutuu jäämään isän kanssa kotiin, kun perheellä on varaa vain äidin ja pikkusiskon rantalomaan. Isä käy kaivoksessa töissä. Yksinäinen Julian viettää aikaa eläinkerholla ja kohtaa kuljeksiessaan ihmisiä ja uusia, outoja asioita. 15-vuotias Marusha hämmentää nuoren pojan mielen mutta vetää isääkin puoleensa.
Tässä yhdenkesän kasvukertomuksessa on monesta muusta tarinasta tuttuja aineksia, mutta Julian tulee iholle kuin kesän tuomat arvet ja hyttysenpuremat. Poika on taiten kuvattu tarkkailija ja huolten kantaja. Tunneköyhässä perheessä Julianin emotionaalisena kodinturvana on vain pikkusisko. Aikuiset kävelevät Julianin yli ennen kuin tämä saa lausettaan loppuun. Känniläisten miesten seksistiset jutut nöyryyttävät tietämätöntä poikaa, vuokraisäntä käyttäytyy oudosti. Papin puheillakin kuulee vain, että toisen puolesta ei voi ripittäytyä. Miten sitten voi vapautua toisen puolesta tuntemastaan syyllisyydestä? Paras tuki on iäkäs leskimies Pomrehn, joka palaneen majansa jäänteillä opettaa, että vapaus on valinta.
Kirjan nimi ja suomalainen kansi ovat kuin tuulahdus siitä ajasta ja proletaarisesta miljööstä, johon kirjan tarina sijoittuu. Tekstistä aistii rinnakkain valot ja varjot, kesäiset päivät ja kaivoksen uhkaavan hämärän. Nuorta valoa on hienovireinen, monikerroksinen ja pohjimmiltaan traaginen lapsuuden lopun kuvaus, jonka ote ei hellitä heti eikä kohtakaan lukemisen jälkeen. Tämä on varsin arvostetun Ralf Rothmannin ilmeisesti ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos, ja hyvä kustannusteko onkin. Oikoluvussa on pientä sanomista, älkää antako sen häiritä.