Jari Järvelän novelleja lukiessaan on oltava tarkkana. Napakkarytminen teksti paljastaa juonenkäänteensä nopeasti ja yllättäen. Järvelälle tyypillistä on syöksyä keskelle toimintaa, oikeastaan aloittaa dramaattisesta ratkaisusta, ja taustoittaa tapahtumat myöhemmin takaumien avulla. Niinpä Järvelän lyhyehköissä tarinoissa on mainio imu. Ilman muuta Jari Järvelä on maamme kiinnostavimpia novellisteja.
Nuorikko ja muita novelleja on hyvin monipuolinen 11 novellin kokoelma. Aiheina ovat esimerkiksi bussimatka Saharan läpi, laskuvarjohyppyharrastuspiirit, väkivaltaiseksi äityvä hääliftaus, Atlantin ylittävä perheriita ja koiran ulkoilutuksen aiheuttama riita murtomiesten kesken. Ilmeisesti ainakin jonkin verran Järvelä ammentaa tositapahtumistakin, mutta kyllä hänellä tosiaan mielikuvitusta ja miljööntajua on. Ehkä kaikkein komeimmiksi hetkiksi nousevat kokoelman loppupuolelta löytyvät Tanssi ja Billnäs. Tanssissa Järvelä kuvaa hienosti sekavaa laitapuolen kulkijaa, joka on löytänyt hylätyn talon, jossa elellä, kunnes jotain dramaattista tapahtuu. Billnäsin keskiössä on puolestaan komea tammipöytä, joka pitäisi saada siirretyksi pienellä veneellä saareen.
Kaikissa novelleissa on miljööstä riippumatta lopulta kyse ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Jos konnalauman henkilökemiat eivät natsaa, menee keikka pieleen. Jos matkalla myrskyssä Atlantin yli puolitoistatonnisia irtonaisia kaapelikeloja vastaan taistellessa ei tule päällimmäisenä mieleen oma vaimo vaan Buster Keaton, niin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta huolimatta on puhelimessa alettava ensin kinastella.
Järvelä ei aliarvioi lukijaa: tapahtumia selitetään vain juuri ja juuri riittävästi. Paria pientä poikkeusta lukuunottamatta Nuorikko ja muita novelleja toimii hienosti ja tarinat kantavat loppuun saakka. Persoonallisesta lyhytproosasta pitävälle Jari Järvelän novellit ovat vankan suosituksen paikka.