Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Jollen kirjoita asioista, niitä ei ole viety loppuun asti, ne on pelkästään eletty”, kerrotaan tämän pienoisromaanin alkulehdellä. Tosin tämäkin kirja, samoin kuin samalta kirjailijalta vähän aikaa sitten lukemani Tapaus, lienee autofiktiota, oman elämän kuvausta. Mutta olkoon kumpaa tahansa, pieni tämä kirja todella on: siinä on vain 40 numeroitua sivua, jotka on vielä ladottu väljästi ja painettu huomattavan isolla kirjasinkoolla. Nopeaa lukemista siis, mutta tekstin todellinen ymmärtäminen ja omaksuminen vievät paljon enemmän aikaa.
Kirjan rakkaustarina on sekin lyhyt ja nopeasti referoitu. Vähän päälle viisikymppinen naiskirjailija rakastuu (tai ihastuu?) kolmekymmentä vuotta itseään nuorempaan opiskelijapoikaan, jota tekstissä kutsutaan A:ksi. Pariskunnan eroottinen elämä on kiihkeää, he rakastelevat patjoilla lattialla ja koluavat innoissaan Rouenin kaupungin kahviloita. Vähitellen suhde kuitenkin laantuu etenkin naisen mielessä, ja kirjan lopussa hän ryhtyy kirjoittamaan kertomusta laittomasta abortistaan – siis Tapaus-romaania – ja lopettaa tämän hehkeän rakkaustarinansa sanoihin:
”Oli syksy, 1900-luvun viimeinen syksy. Huomasin olevani onnellinen, kun sain aloittaa 2000-luvun yksin ja vapaana.”
Eipä Ernaux tyhjästä saanut vuoden 2022 Nobelin kirjallisuuspalkintoa, kyllä hän todellakin osaa kirjoittaa. Tämän lyhyen rakkaustarinan sisään on punottu paljon yhteiskunnallista ainesta keski-ikäisen naisen silmin katsottuna. Onko tämä parin vuoden suhde todella rakkautta, vai onko se vain hyvä diili molemmille osapuolille? Miten ympäröivä maailma katsoo tällaista suhdetta, jossa ikäero on ikään kuin väärin päin; onhan useinkin nähty, miten viisikymppisen miehen käsipuolessa kulkee huomattavasti nuorempi vaimo tai rakastajatar. Sen sijaan kirjassa esitellyn kaltainen parisuhde herättää edelleen sekalaisia tunteita: huvittuneisuutta ja etenkin naisen sulkemista näkymättömäksi.
Lisäksi kirjan pariskunnan maailmankatsomus on täysin erilainen. Nuori mies ei ole koskaan äänestänyt, hän haluaa vain luovia yhteiskunnan rattaissa mahdollisimman vähällä vaivalla, kun taas naiselle työpaikka on aina ollut vapauden edellytys. Entä sitten se valta, jota nainen niin häikäilemättä käyttää nuoreen rakastajaansa? Tuntuu väistämättömältä, että tämä suhde katkeaa ennemmin tai myöhemmin.
Ja sitten kertojaminä, tuo kirjailija, alkaa taas kirjoittaa. Ehkäpä nuoren miehen, tuon parikymppisen opiskelijapojan, kiinteä seura on johdattanut hänet omiin opiskeluvuosiinsa. Ja niin hän tarttuu tarinaan, jonka me siis jo tunnemme, ja pariskunnan ero osuu yksiin sen kanssa, kun kirja valmistuu.
Ehkäpä pidin juuri tuosta Tapaus-romaanista hieman enemmän, vaikka se olikin karu ja kolea kertomus verisestä abortista eikä rakkaustarina, kuten tämä käsillä oleva kirja, joka sekin on itse asiassa melko karu ja kolea, jos pintaa vähän raapii. Mutta todella taitava kirjailija tässä on kyseessä.
