Thorkild Aske muutti isosiskonsa Lizin sekä äitinsä kanssa Islannista Norjaan pikkulapsena. Hänen isänsä jäi kotikunnailleen. Nyt, 35 vuotta myöhemmin, isä tekee kuolemaa kaikkialle levinneen syövän kourissa, ja lisäksi hänet on juuri tuomittu murhasta vankeuteen. Isä on aina ollut väkivaltainen ja lisäksi hän on johtanut suuryritysten vastaista liikettä Islannin luonnon puolesta. Mutta murha? Thorkild Aske lähtee Lizin kanssa Islantiin ottamaan asioista selvää.
Norjalaiskirjailija Heine Bakkeidin kolmas Thorkild Aske -dekkari Nuku lapsi armaani on perushyvä murhaajanjahtaustarina, jossa johtolankoja tipahtelee vähitellen ja jännitys tiivistyy loppua kohti. Kirjan voi lukea itsenäisenä osana, vaikkei kahta aiempaa Bakkeidin kirjaa olisikaan lukenut, isompia juonipaljastuksia ei ole luvassa. Melko monimutkainen juonikuvio väistää isoimmat kliseet mallikkaasti, ja hahmoissa on hyvää rosoisuutta. Bakkeid käyttää takaumajaksoissa kerronnan näkökulmahahmona nuorta Liziä, mikä on kokonaisuuden kannalta hyvin toimiva ratkaisu. Erityisesti Lizin ja isän henkilöhahmot syvenevät, traumat aukeavat.
Islannin luonto ja luonnonvarojen epäoikeudenmukainen käyttö ovat kirjan tärkeitä teemoja. Pienet tekijät eivät mahda mitään suuryritysten ahneudelle, ja hauras luonto on vaarassa jäädä yhä uusien voimaloiden ja teollisuuslaitosten alle. Mitä tehdä, kun kaikki keinot on käytetty? Voiko terrori olla loogista ja oikeutettua? Ja ketä vastaan ekoterroristi taistelee?
Itse arvasin kirjan loppuratkaisun pääidean suunnilleen kirjan puolessa välissä – mutta muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta ihan väärin! Nuku lapsi armaani tarjoaa hyvää ajanvietettä muutamaksi illaksi. Suosittelen!