Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Liukuhihnalla töitä tekevä Teemu elää Helsingissä vailla unelmia. Sivutöikseen ja lisäansiokseen hän kirjoittaa kirja-arvosteluja paikallislehtiin. Elämä on tyhjää ja tylsää, unettomuus riivaa. Onneksi tehdas saneeraa ja tarjoaa itse eroaville mukavan kokoisen tukipaketin, puolen vuoden palkan. Teemu on hetken vapaa ja kevät on yhtä haljuilua ja neuroleptien kanssa pelleilyä.
Hänen on kuitenkin pakko ryhdistäytyä, kun hän saa tehtävän. Velipuoli on kuollut rahan pääkaupungissa ja Teemun on lähdettävä hoitamaan asioita ja hakemaan Tuomas kotiin. Kun Teemu pääsee perille kaupunkiin, hän saa nopeasti selvitettyä asiat Tuomaksen työpaikalla. Hän jää veljen asuntoon tyhjentämään sitä ja kuin sattumalta joutuu tekemisiin tämän tyttöystävän kanssa. Seurustelu tai suhde, mikä ikinä se onkin, jatkuu jonkinlaisena outona soidinmenona.
Koko ajan mukana kulkevat erilaiset tajunnantilat ja niiden muutokset, kokemusten outous ja tilanteiden mahdottomuuden analysointi. Tuomaksen kuolemakin on hieman outo. Miten hänen tyttöystävänsä yhtäkkiä löytyy Teemun kainalosta? Ovatko rakkaus ja ihmissuhteetkin valtapeliä rahan vallan varjossa? Mitä outoa kaikkiin tapahtumiin liittyy? Miksi hän suostuu jäämään töihin osa-aikaiseksi puutarhuriharjoittelijaksi?
Jossain tätä kirjaa kutsuttiin miehiseksi rakkausromaaniksi. Itse sanoisin tätä ehkä kasvutarinaksi, mutta mieluummin sukupolvitarinaksi. Tämä on kirja avuttomasta ja piittaamattomastakin sukupolvesta, joka ei tiedä mitä tehdä. Raha pyörittää kuitenkin kaikkia ja kaikkea. Osa tekee töitä kellon ympäri, osa taas saa hyvän koulutuksen ja ajautuu tahtomattaan liukuhihnalle, pätkätöihin tai työttömäksi.
Kaikki kuitenkin ovat addiktoituneet johonkin. Läsnä ovat alkoholi, huumeet, seksi ja jos nämäkään eivät riitä, on katsottava itsensä sisään. Sieltä löytyy aina sen verran outoja ilmestyksiä, että mielialalääkitys ja terapia ovat paikallaan. Jos joku elää ilman näitä välttämättömyyksiä, hän on todella outo olio. Tämä sukupolvi ei myöskään enää elä missään määrätyssä maassa, se on kotonaan missä tahansa Euroopassa. Kunhan on katto pään päällä, on tunne kotoisa. Maailma – tai ainakin Schengen-maat – on avoinna!
Rakkaus ainakin sanana ja ehkä jopa tunteena kulkee janana läpi sen kesän. Toivottavasti mies todella tunsi sen, eikä vain viinan juonnin jälkeisen maanisen hybriksen, jossa tekijä itse kuvailee tämän lopun kirjoitetuksi… Kotimaista proosaa, joka on kuvaavinaan rakkautta, mutta tuntuu kuvaavan enemmän eurooppalaista kylmyyttä, rahan valtaa, rajattua vapautta käsitteenä sekä todellisuuden enemmän tai vähemmän satunnaista luonnetta.