Tutustuin Johan Bargumin tuotantoon puolisattumalta pari vuotta sitten. Luin pari pienoisromaania sekä novelleja. Tai paremminkin ahmaisin, sillä nyt lukijaa vietiin. Niinpä olinkin valmiiksi innoissani, kun tänä syksynä ilmestyi peräti 23 Bargumin novellia yksiin kansiin kokoava Novelleja 1965–2015.
Lakonisesti nimetty kokoelma antaa, mitä lupaa. Mukana on novelleja suomenruotsalaisen kirjailijan koko pitkän uran varrelta. Rauno Ekholmin aiemmin kääntämien kokoelmien lisäksi Marja Kyrö on suomentanut yhden ennensuomentamattoman ja kaksi kokonaan uutta novellia. Paksusta kirjasta ei löydy oikeastaan yhtäkään harhalaukausta. Kaikki toimii.
Bargumin novellien pääteema on luopuminen – jäähyväiset, ero, muutos. Ihmissuhteet päättyvät ja niiden loppua käsitellään monipuolisella tavalla. Arkisten asioiden kuvaajana Bargum on mestarillinen. Yksi loistavista esimerkeistä on novellissa Canberra? Do you hear me? Periaatteessa Bargum kirjoittaa siitä, miltä tuntuu, kun perhe hajoaa ja lapsi muuttaa vieraaseen maahan, mutta käytännössä hän kirjoittaa siitä miten vaikeaa on kuljettaa hamsteri lentokoneella Helsingistä Pariisiin. Hurjaa tilannekomiikkaa ja riipaisevaa draamaa samassa paketissa. Ja kuinka hienosti uudet novellit Jouluaatto ja Huvila myytävänä lopulta kietoutuvatkaan saman huvilan ympärille. Lieneekö kyseessä sama huvila, jonka liiterissä tapahtuu kummia novellissa Arkkitehti?
Novelleja 1965–2015 on upea kokoelma. Jokainen novelli elää omana itsenään, mutta samalla kokonaisuuden osana. Ja kun sanon, että novellit elävät, ne todella tekevät niin: liikuttavat, koskettavat, naurattavat, yllättävät, hengittävät, hengästyttävät. Tässä on vuoden 2015 paras kirja.