Nova Swing ei ole varsinaisesti jatko-osa Valolle, sillä se ei jatka edeltäjänsä juonta. Tarinat kuitenkin sijoittuvat samaan maailmaan: myös Nova Swingissä taivaalla hohtaa mystinen Kefahuchin Vuo. Saudade-planeetalla Vuo on esillä konkreettisemminkin, sillä palasia siitä on pudonnut planeetalle synnyttäen mystisen tapahtumapaikan.
Vic Serotonin on matkaopas, joka vie turisteja pällistelemään tapahtumapaikan epäluotettavaa todellisuutta ja käy kauppaa alueelta löytyneillä artefakteilla. Muun ajan Vic hengaa Liv Hulan Black Cat White Cat -baarissa (jonka ohi marssii säännöllisesti valtaisia laumoja mustia ja valkoisia kissoja). Poliisin artefaktijaoston etsivä Lens Aschemann, vanhan Einsteinin näköinen mies, on sattuneista syistä myös kiinnostunut Vicistä.
Film noirille ominaista henkilögalleriaa futuristisessa ympäristössä pyörittävä teos on monin tavoin tuttua M. John Harrisonia: kieli on koukeroista ja maalailevaa, juoni vaikeaselkoinen, tarina kaunis. Saudade on portugalia ja suomentuu lähinnä kai kaihoksi, ja tietty kaihoisuus onkin olennainen osa kirjan tunnelmaa. Tapahtumapaikka on läheistä sukua Stalkerin Vyöhykkeelle.
Nova Swing on hämmentävä kirja, joka ei vastaa jokaiseen herättämäänsä kysymykseen. Sen lukeminen on retki omaperäiseen maailmaan, jossa tapahtuu kummallisia asioita. M. John Harrison on jälleen kerran onnistunut luomaan lumoavan kirjan.