Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjoismaisia dekkareita, etenkin ruotsalaisia, pukkaa markkinoille varsin runsaasti. Innokkaalla dekkarinlukijalla onkin seurattavanaan monta sarjaa, ja uusi lienee nyt tulossa, kun Cilla ja Rolf Börlindin kirja Nousuvesi on ilmestynyt suomeksi. Börjlindit ovat kunnostautuneet muun muassa Beck-elokuvien käsikirjoittajina, joten kokemusta alalta pitäisi olla. Tietty elokuvamaisuus leimaakin tätä kirjaa, sekä hyvässä että pahassa.
Nousuveden päähenkilö on poliisiksi opiskeleva Olivia Rönning, jonka pitää kirjoittaa oppilastyö selvittämättömästä rikoksesta. Hän valitsee Ruotsin länsirannikolla 1980-luvulla tapahtuneen murhan, jota jo hänen edesmennyt isänsä oli poliisinuransa aikana tutkinut. Tunnistamaton raskaana oleva nainen oli julmasti hukutettu nousuveteen; teolla oli silminnäkijänä ainoastaan pikkupoika. Olivian isän lisäksi tapausta oli tutkinut sittemmin oudosti kadonnut Tom Stilton, jota Olivia yrittää sinnikkäästi tavoittaa. Olivian tutkimustyön lisäksi lukijan eteen avautuu muitakin näköaloja: kerronta ulottuu syrjäytyneistä asunnottomista katu ja luksusprostituoitujen kautta yhteiskunnan kermaan; maisemat vaihtuvat Tukhomasta Costa Ricaan.
Juonien monimuotoisuus ja varsinkin henkilöiden lukuisuus käy tietyssä mielessä kalliiksi kirjan kokonaisuudelle: juonikuviot ovat lievästi epäuskottavia, etenkin viimeisten sivujen yllättävä loppuhuipennus, ja henkilöiden kuvaus jää parhaimmillaankin melko ohueksi. Päähenkilö Olivia rakastaa kissaansa Elvistä, syö jäätelöä ja vaalii isänsä muistoa, mutta eipä hänestä oikein mitään persoonallista jää mieleen. Tom Stiltonin hahmo – takakansiteksti nimittäin ystävällisesti paljastaa hänen löytymisensä – on sen sijaan jo paljon mielenkiintoisempi ja moniulotteisempi.
Nousuvesi on kuitenkin kohtalaisen jännittävää luettavaa, jollei odota kovin suurta syvyyttä henkilöiden tai yhteiskunnan kuvaukselta, ja actionia siinä riittää varsinkin viimeisen sadan sivun aikana. Sen verran ruotsalaisilla dekkareilla lienee kuitenkin ystäviä, että uskon lukijoita riittävän.
