Liv Strömquist on taas vauhdissa: Nousu & Tuho on raskaiden tekstimassojen alle taipuvaa yksinkertaista sarjakuvakerrontaa kootuista aiheista ja yhtä tulenpalavalla sävyllä esitettynä kuin ennenkin. Nyt ei kuitenkaan olla feminismin asialla siinä määrin kuin muissa Strömquistin albumeissa, vaan kritiikin terä on kohdistettu äärikapitalismiin.
Nousu & tuho alkaa erittäin hyvällä kysymyksellä: miksi ihmeessä ihailemme itämaista mindfulnessia ja hetkessä elämistä, kun länsimainen kulttuuri on aivan ylivoimainen, mitä tulee hetkessä elämiseen ja tulevaisuudesta välittämättä olemiseen? Loppuun saadaan toinen erinomainen kysymys: miksei YK ole jo aloittanut Strömquistin esittelemää ohjelmaa äärimmäisen vaurauden poistamiseksi?
Väliin mahtuu koko liuta muita hyviä pohdiskelun aiheita Ruotsin hovista Ayn Randin kautta vasemmiston ahdinkoon. Jos olet pohdiskellut yhteiskuntaluokkia, kapitalismia ja varallisuuden jakautumista kriittisesti ja perinpohjaisesti, Nousu & tuho ei tarjoa juurikaan uutta vaan lähinnä uskonvahvistusta, mutta jos aiheet ovat vieraampia, saat varmasti aimo annoksen uutta mietittävää.
Hoen tätä samaa kaikkien Strömquistin albumien kohdalla, mutta niin se vain on: nämä ovat ajatuksia, joille kaikkien olisi hyvä altistua. Kannattaa siis lukea!