Odotettu kolmas osa oli juuri niin hyvä, kun saattoi kuvitellakin, ellei sitten vielä hitusen parempikin.
DragonSlayer666 on ysillä ja meno lukioon häämöttää, jos vaan jotenkin saisi nostettua sen verran numeroita, vaan kun ei kiinnosta. Pelaaminen kiinnostaa ja mikään muu ei, paitsi muuan tyttö, Fetasalaatti.
Koulussa esiintyy kiusaamista ja siihen Drago puuttuu ja niin muodostuu suojelutiimi, joka puuttuu aina asiaan, kun jossain jotain kiusataan. Hieno idea, mutta…
Poikien kesken on jatkuvaa armotonta jähinää, kinataan, haukutaan päin naamaa, tapellaan, mutta oikeasti on niin, että sitä vaan välitetään. Miten sitä muuten osoittaisi ettei homoksi leimautuisi.
DragonSlayer666 ei voi sietää ruotsia, pakkoruotsia ja nukkuu tunnilla. Opettaja on ihan kamala, kunnes näyttää niin kyntensä, että oppilaat tykkäävät ja jopa oppivat sitä ruotsia, mikä ei itse asiassa olekaan niin vaikeaa. Miksi sitten todistuksessa ruotsin numero 5 onkin jo ihan eri juttu.
Pojat porukalla vievät eteenpäin sarjakuvahankettaan, ideoivat, piirtävät ja jopa pääsevät kustantajan juttusille. Mitä sitten käy, niin sekin on aika hienoa.
Tämä kirja on ihana, täynnä kaikenlaisia käänteitä. Sitä lukee innoissaan, huolimatta siitä, ettei ole enää nuori. Toivoisin todella, että tämä kirja kuluisi myös aikuisten käsissä – ehkä se olisi askel siihen nuorten maailmaan, joka joskus jää hiukan utuiseksi.