Tornorin kronikat saavat arvoisensa lopun tässä kirjassa. Ajassa hypätään taas eteenpäin ja tarina valuu taas etelään Arunin maassa. Tällä kertaa päähenkilö Sorren asuu etelärannikolla Kendra-on-the-Deltan kaupungissa. Sorren on nuori palvelustyttö Arré Medin, yhden kaupungin valtaapitävistä, kotona. Arrén suosikkina Sorren — ja siinä sivussa lukija — pääsee lähelle kaupungin valtapelejä ja juonitteluja.
Teräaseiden käyttö kaupungeissa on ollut kiellettyä jo pitkään, sillä Arun on vihdoin rauhaisa maa, eikä sitä rauhaa haluta järkyttää. Chearit, tanssivat soturit, ovat kadonneet, ja tanssiminen ja taisteleminen eriytyneet omiksi taidoikseen. Cheareja sopii muistella kaiholla, mutta kun paljastuu, että joku salakuljettaa aseita Kendraan, valtaapitävät huolestuvat.
Siinä missä Watchtower kertoi rajaseutulinnan asukkaista, nyt ollaan vahvasti kaupunkilaiselämässä ja hienostuneissa poliittisissa juonitteluissa. Tornoriin palataan kuitenkin. Sorrenin suonissa virtaa pohjoinen veri ja hän näkee näkyjä linnasta jossain kaukana.
The Northern Girl on tyylikäs kirja ja hieno lopetus Watchtowerin aloittamalla trilogialle. Historian kerrostuneisuus korostuu tässä viimeisessä osassa. Edeltävän Dancers of Arunin tapahtumat ovat tämän kirjan henkilöille etäisesti muistettua historiaa, ainakin tärkeimmiltä osiltaan, Watchtowerin tapahtumat taas jo täyttä legendaa. Kaiken tietävä lukija voi myhäillä tyytyväisenä.
Tornorin kronikoita on helppo suositella kaikille fantasian ystäville.