Normandialaista tapausta selvittää muun muassa Ikimetsän sydämestä tuttu komisario Jean-Baptiste Adamsberg. Myös hänen kollegansa ovat Vargasin aiemmista kirjoista tuttuja, ja jokaisella on oma erityistapansa tai -piirteensä. Vargasin tavaramerkkeihin kuuluukin erittäin tarkka henkilökuvaus. On sitten kyse päähenkilöstä tai sivujuonteessa esiintyvästä hahmosta. Se on myös tämän kirjan parasta antia.
Adamsberg joukkoineen tutkii yhtä aikaa kahta juttua, jotka komisario nivoo erikoisella toimintatavallaan yhteen ja lähtee Normandiaan. Siellä on selvitettävänä outo tapaus, jossa hänen on syvennyttävä paikallisiin ihmisiin, uskomuksiin ja elämäntapoihin. Jokainen paikkakuntalainen tuntee mystisen raivoisan armeijan, mutta miten se liittyy murhiin?
Adamsbergin työskentelytapa on erikoinen, sillä hän tuntuu usein kuin sivustakatselijalta, mutta pitää silti langat käsissään. Vendermotin perheen salaisuudet ja sokerinpalojen arvoitus kuitenkin selviävät – pala palalta.
Tarina on monitahoinen ja henkilökategoria laaja, mutta siitä huolimatta se pysyy hyvin kasassa. Symbolisella tavalla tärkeässä roolissa on satimesta pelastettu kyyhkynen. Mukaansatempaava dekkari, jonka parhaita puolia ovat henkilökuvaus ja dialogit. Loppuratkaisu ei oikein sopinut tarinaan.