Arvosteltavana on Palokaski-sarjan toinen osa, tarkoituksena seurata mihin oikeastaan ollaan menossa. Ensimmäinen osa, Laura, esitteli nimihenkilön sekä hänen katoamisensa. Laura oli 16-vuotias nuori koululainen, jonka salamyhkäiset ja roisimmat puolet alkoivat paljastua vasta hänen kadottuaan, tällöinkin ensimmäisenä sosiaalisessa mediassa. Tässä osassa esiteltiin myös sarjan keskeisimmät henkilöt.
Toinen osa, Noora, alkaa Lauran löytymisestä kuolleena. Koko Palokasken lähiö suree ja osa hermoilee. Rikoskomisario Korhonen on varma, että Lauran kuolinsyytä ei ole selvitetty lopullisesti. Miia on entinen nettipoliisi, nykyinen nettiriippuvainen erityisopettaja. Korhonen haluaa Miian selvittelevän Lauran kuolemaa tarkemmin. Miialla on toki muutakin meneillään, varsinkin miesrintamalla.
Palokasken yläasteella Lauran koulukaveri Noora on valmis mihin tahansa saadakseen suosiota ja tuleekin perustaneeksi salanimellä blogin, johon alkaa myöhemmin tulla yllättäviä yhteydenottoja. Verkostomarkkinoinnilla vaurastunut Tiina Ojantauskin ottaa yhteyttä Maddeen – blogin pitäjään – ja hänellä on ilmeisen mielenkiintoisia ehdotuksia. Tosin hänellä näyttäisi muutenkin olevan sormensa mukana useammassakin pelissä. Toki tässäkin osassa tapahtuu traaginen onnettomuus, joka paljastuu heti murhaksi. Laurankin murha selviää, mutta mitä onkaan tapahtumassa Nooralle. Selvitettävää ja avoimia kysymyksiä jää kuitenkin vielä runsaasti.
Sarjan kaksi ensimmäistä osaa täyttävät oletettavasti tietyn lukijakunnan tarpeet. Lähes laskelmoidusti mukana on näyttävästi kuvattua seksiä yleensä naisen aloitteesta, äärimmäistä epätoivoa monessakin asiassa, lapsettomuuden ongelmia sekä miehen että naisen näkökulmasta, yrityshuijauksen piirteitä, nettiriippuvuutta useammallakin taholla sekä sosiaalisen median vaikutusmahdollisuuksien hyviä ja huonoja piirteitä.
Kirjoittajasta, J. K. Johanssonista, kustantaja kertoo, että kyseessä on nimimerkki. Nimimerkin takana työskentelee ryhmä pohjoismaisia ammattilaisia. Tuntuu, että samoihin kansiin on yritetty ympätä mahdollisimman paljon kaikille sopivaa kevyttä ja harmitonta luettavaa psykologisen jännitysromaanin nimissä. Vaikka tässä kerrottuna ei siltä näytä, kirjoissa tilanteet rullaavat nopeasti ja kevyesti, murhatkin lähes harmittomasti eteenpäin. Silti jokin häiritsee. Onko se usean kirjoittajan yhteistyö vai liian materiaalin ahtaminen samojen kansien sisälle? Vaikea sanoa, sillä kirjat lukee nopeasti, eikä niistä juuri jää sen kummempaa mielikuvaa. Toisaalta, joillekin nämä voivat olla ne ainoat kirjat joihin tarttua ja sen jälkeen ehkä uteliaisuus herää etsimään muutakin luettavaa.
Kohderyhmänä yläasteikäiset voisivat olla äkkiä laskelmoiden parhaita. Kevyttä, kovin kevyttä ja jotenkin itselleni tulee mieleen auttamatta pinnallisen tv-sarjan käsikirjoitusvaihe. Uskoisin kuitenkin, että vähän tai ei lainkaan lukeva saattaisi saada näistä jotain irti ja ilahtuisi luettuaan kokonaiset kaksi kirjaa. Lisääkin sarjaa luvataan olevan tulossa…