Jussi Katajalan edellinen novellikokoelma Korpin silmät kaiken näkevät keskittyi kauhutunnelmiin. Nyt käsillä oleva kokoelma jakautuu kolmeen osaan: on vaihtoehtohistoriaa, sekalaisia scifitarinoita maan päältä ja lopuksi tiukkaa avaruusscifiä.
Vaihtoehtohistoria leikittelee mielenkiintoisilla aiheilla. Herkullisin on Jotta taidat suomen kielen, joka sijoittaa Jugoslavian toisen maailmansodan jälkeistä historiaa Suomeen. 1990-luvun verinen sisällissota ja heimopuhdistus roihuaa Tampereella, kun hämäläiset ja suomalaiset ottavat yhteen. Zavidovon tapahtumia pohtiva Presidentin elokuut on myös hieno tunnelmapala.
Keskimmäisestä osastosta kiehtovin on Mare Nostrum, jossa humboldtinkalmarit ottavat ohjat lonkeroihinsa ja pistävät ihmiset aisoihin.
Scifi-puolen herkku on neljän viimeisen novellin muodostama kokonaisuus. Tarina alkaa yhdeltä planeetalta ja kasvaa lopulta todella suuriin mittasuhteisiin, oikein kunnon avaruusoopperaksi.
Huomaan palaavani samoihin mietteisiin kuin Korpin silmät kaiken näkevät -kokoelman kohdalla – mitenköhän Katajalalta sujuisi avaruusoopperan kirjoittaminen romaanimitassa?