Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paola Piganin esikoisromaani Älä astu sieluuni kengät jalassa teki vaikutuksen, joten tokihan seuraava suomennos Nokkosia ja ihmisiä piti myös lukea. Tällä kertaa Pigani on vahvasti omaelämäkerrallisen aineiston äärellä, kuvaamassa nuoren tytön kasvua 1970-luvun Ranskassa.
Perhe on lähtöisin Italiasta, mutta lapset ovat jo ranskalaisia. Koti on maaseudulla Lounais-Ranskassa Angoulêmen lähistöllä. Perhe on pienviljelijöitä, joilla on pienet pellot, vähän lypsäviä lehmiä ja kaikenlaista sekalaista yritteliäisyyttä.
Koko lapsikatras tekee jatkuvasti töitä perheen elättämiseksi, mutta koulutustakin on luvassa, kun lapset pääsevät lopulta läheiseen La Rochefoucauld’n kylään sisäoppilaitokseen opiskelemaan.
Kirjalla ei ole sen suurempaa juonta kerrottavana. Se on nuoren tytön kasvukertomus, joka seuraa siinä sivussa Ranskan maaseudun pienviljelijöiden aseman heikentymistä ja taisteluja olemassaolon puolesta. Kirjan loppua kohden on selvää, että vanhempien elämäntapa ei välttämättä ole kestävä ja ainakin useimpien lapsista on keksittävä jotain muuta – isoveli Adamo voi jatkaa tilalla, mutta haluaako hänkään, vaikka käykin maatalouslyseota.
Älä astu sieluuni kengät jalassa oli vetävämpi tarina, mutta Nokkosia ja ihmisiä toimii kyllä, jos ei odota juonelta suuria, vaan keskittyy nauttimaan Piganin runollisesta kielestä ja tunnelmallisesta maaseutukuvauksesta.
