Flavia de Luce joutui sarjan edellisessä osassa Kuolleet linnut eivät laula uudenlaiseen tilanteeseen. Seikkailut siirtyvät pois tutusta ja turvallisesta Buckshaw’sta uuteen maailmaan.
Flavia matkaa Kanadaan, jossa hän aloittaa opintonsa maineikkaassa neiti Bodycoten tyttökoulussa, jossa hänen äitinsäkin on aikoinaan opiskellut. Kuten arvata saattaa, tästäkään ei selvitä vailla ruumiita. Jo ensimmäisenä iltanaan uudessa opinahjossa Flavia törmää hiiltyneeseen, muumioituneeseen ruumiiseen.
Uuteen kouluun sopeutuminen saa mukavasti uutta potkua, kun Flavian on siinä sivussa selviteltävä, kuka takkahormiin kätketty ruumis oli, kuka oli syypää ja mikä oli rikoksen motiivi.
Tarina on vauhdikas ja täynnä toimintaa. Vähän liikaakin, totta puhuen: minusta Nokisen tomumajan arvoitus ei ollut aivan sarjan parhaita kirjoja, sen tapahtumat tuntuvat paikoittain vähän liiankin uskomattomilta. Asiat menevät vähän turhankin mutkikkaiksi.
Sinänsä Alan Bradley kirjoittaa edelleen hyvin ja Maija Heikinheimo suomentaa pätevästi. Kerronta on vauhdikasta ja teksti täynnä todella herkullisia kielikuvia ja sanontoja. Ilo tätä on lukea, vaikka juonenkäänteet vähän väkinäisiltä paikoin tuntuvatkin.
Ei siis epäilystäkään: keväällä 2018 ilmestyvä Kolmasti naukui kirjava kissa menee kirjastosta varaukseen heti, kun se vain varattavaksi tulee.