Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pauli Kallio on maamme tunnetuimpia sarjakuvakäsikirjoittajia, ja ainoita – ellei peräti ainoa – jotka tekevät sitä täyspäiväisesti ammatikseen. Vuosikymmenten kokemus alalta on tuonut ensiluokkaisen tietämyksen aihepiiriin, ja paitsi lajityyppi, myös sen tekijät ovat Kalliolle tuttuja. Niinpä seitsemän eri piirtäjän kuvittama Noin seitsemän taidetta -sarjakuvanovellikokoelma onkin syntynyt kuin mittatilaustyönä: Kallio on tiennyt, kenelle kukin käsikirjoitus sopii. Ja pakko on heti tunnustaa, että huteja ei ole tullut yhtäkään.
Kati Kovácsin piirtämässä tarinassa nuori tyttö uppoutuu Pablo Picasson maailmaan. Sympaattinen ja surrealistinen avaustarina kuuluu suosikkeihini. Voiko Tiernapoikia kuunnella kesällä, kysytään Reetta Niemensivulle räätälöidyssä kertomuksessa. Ninka Reittu-Kuurilalle kirjoitetussa novellissa mietitään, voiko urheilun ja teatterin yhdistää, tai onko se jopa välttämätöntä. Tuore Sarjakuva-Finlandia-voittaja Tiitu Takalo piirtää tarkan kuvan free jazz- ja punk-keikoista Tampereen Pispalan Vastavirtaklubilla. Ville Ranta juonittelee parisuhteissa, ja Ville Pirinen laittaa kansanmuusikot ryskyttytämään orsia oikein kunnolla. Viimeisessä tarinassa Kallio seikkailee itse piirtäjä Timppa Mäkelän ja muiden sarjakuvamaailman silmäätekevien kanssa.
Sarjakuvanovelli jalostuu hyvin monipuoliseksi välineeksi taidemuotojen välisessä vuoropuhelussa. Seitsemän hyvin erilaista tarinaa ja hyvin erilaista piirrosjälkeä muodostavat oivallisen kokonaisuuden, jossa kepeys ja hyväntuulisuus kohtaavat vakavat ontologiset kysymykset. Jossain ruutujen välissä väräjää Kallion vastaus taiteen olemuksesta: riittää, että nauttii. Noin seitsemän taidetta on aivan ensiluokkaista sarjakuvaa, suosittelen.
