Alastair Reynolds on parhaiten käännettyjä genrekirjailijoita suomessa. Like on varsin nopeaan tahtiin kääntänyt teoksia ja tarttunut romaanien lisäksi lyhyempiin teoksiinkin. Se on harvinaista, sillä muuten genrekirjallisuutta julkaistaan vähemmän kuin aiemmin. Palkitulta kirjailijalta on käännetty yhteensä yhdeksäntoista teosta.
Noidankehä lähtee käyntiin todella erikoisista lähtökohdista. Kirjan päähenkilö tohtori Silas Coade on laivalääkärinä Demeter-laivalla. Miehistön päämääränä on etsiä Norjan rannikolta salaperäistä mausoleumia. Coadea vaivaa elävät painajaiset, ja niiden kautta tuntuu kuin tarina alkaisi uudestaan alusta, paitsi että laiva ja ajankohta ovat eri kuin aiemmin.
Taustalla on painostava tunnelma ja matka sen kuin muuttuu arvoituksellisemmaksi. Kirjan alkua lukiessa mieleen tulee melkein enemmän mieleen H. P. Lovecraft kuin tieteiskirjallisuudesta tuttu Reynolds. Kirjan hahmot ovat kuitenkin Reynoldsin tuttuun tapaan lähinnä todistajia tapahtumille. Juonta ja tapahtumia kuljetetaan hyvin suuresti dialogin avulla.
Toistumiseen perustuvat tarinat ovat ongelmallisia, sillä tarina tuntuu ottavan suuresti takapakkia joka kerta, kun aloitetaan alusta. Kirja muuttaa genreään sitä lennokkaammaksi mitä pidemmälle etenee. Samaan aikaan lukijan tarkkaavaisuus on koetuksella, mistä oikein on kyse?
Noidankehä on varmasti Reynoldsin faneille hieman hankala teos. Se on ensisilmäyksellä varsin kaukana hänen tavanomaisesta realistisesta scifistään. Samaan aikaan Noidankehä on itsenäinen teos, joten se sopii Reynoldsin tuotannon pariin ensimmäistä kertaa hyppäävälle.