Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pienen tyttärensä menettänyt Felix Phillips saa potkut teatterifestivaalin taiteellisen johtajan työstään. Hän erakoituu pieneen mökkipahaseen eroon kaikesta entisestä niin, että hänen luullaan kuolleen. Lähes vuosikymmen myöhemmin hän saa työn vankilan tekstitaidon opettajana ja alkaa toteuttaa vankivoimin sovituksia William Shakespearen näytelmistä. 12 vuotta potkujensa jälkeen vuorossa on Myrsky, ja kuin kohtalon oikusta Felixille aukeaa mahdollisuus kostaa syrjäyttäjillensä.
Shakespearen Myrskyssä Napolin herttua Prospero elää syrjäytettynä maanpakolaisena etäisellä saarella. Hänellä on taikavoimia ja maagisia palvelijoita, joiden avulla 12 vuotta myöhemmin hänelle aukeaa mahdollisuus kostaa kokemansa vääryys rantaan haaksirikkoutuville pahantekijöilleen.
Juuri niin, tarinat ovat samat, ja Noidan sikiö on Margaret Atwoodin kontribuutio Hogarth Shakespeare -sarjaan, jossa nykykirjailijat kirjoittavat Shakespearen klassikkonäytelmiä uusiksi nykyaikaan sovitettuina. Verrattuna aiemmin lukemiini jokseenkin keskinkertaiseen Jo Nesbøn Macbethiin ja melko onnistuneeseen Edward St. Aubynin Mediamoguliin (Kuningas Lear) on Atwoodin Myrsky-tulkinta aivan eri tason romaani. Se käyttää nokkelasti hyväkseen alkuperäistä tarinaa monella tasolla: oman tarinansa pohjajuonena, olemassaolevana taideteoksena esitystraditioineen, kirjallisuustieteellisen analyysin ja tulkinnan kohteena, pohjana draamaproduktiolle ja niin edelleen. Päähenkilö Felix menee varsin syvälle Prosperon nahkoihin, eikä aina ole selvää se, mikä on totta kirjan missäkin todellisuudessa.
Noidan sikiö on siis erinomainen uusiotulkinta klassisesta aiheesta. Se osoittaa, kuinka iätön aihe kosto ja siihen liittyvä moraalipohdinta on. Atwoodin teksti on sulavaa luettavaa, jännittävääkin. Kuinka Felix-Prosperon kosto onnistuu ja mitä siitä seuraa? Iso suositus!
