Ollaan 80-luvun alun Teksasissa lähellä Meksikon rajaa, missä huumeet liikkuvat. Llewellyn Moss kuljeksii metsästämässä erämaassa, kun hän löytää pickupin ja sen ympärillä ruumiita kuin sotatantereella. Autossa on heroiinilasti ja rahasalkku, jossa on kaksi miljoonaa dollaria. Moss jättää huumeet mutta ottaa rahat. Samalla hän ymmärtää muuttuneensa takaa-ajetuksi. Rahasalkun perässä navigoiva Anton Chigurh on kylmäverinen murhaaja ja täysi psykopaatti, joka tappaa ympäriltään kaiken mikä liikkuu, myös huumekaupan toverit pikkunilkit. Sheriffi puolestaan yrittää löytää sekä Chigurhin että vaarassa olevan Mossin.
Toisena tasona tekstissä kulkee seriffin Ed Tom Bellin minämuotoinen monologi. Vanha Ed Tom ei enää ymmärrä sellaista pahuutta jota hän nyt joutuu kohtaamaan. Tämä maa ei ole enää häntä varten – näin ymmärtäisin kirjan nimen.
Teos on sekä huima trilleri että väkivaltakierteen pohdinta. Luin kirjan englanniksi ja pidin tyylistä, McCarthyn lyhyistä lauseista, pitkistä virkkeistä ja nautittavasta dialogista sekä Ed Tomin kansanomaisesta turinasta. En päässyt vertaamaan suomennokseen, koska kaikki kirjaston kirjat ovat juuri nyt liikkeellä. Kirjan luettuani katsoin myös elokuvan. Molempi parempi! (Javier Bardem on ihan painajaismainen Chigurh.)