Yksi vuoden uusista muumikirjoista on Tove Janssonin kuvituksista koottu Nipsu on arka. Se on osa tunnetaitoihin keskittyvää runokuvakirjasarjaa, jossa on ilmestynyt aikaisemmin viisi muutakin osaa.
Nipsu on varsin syvällinen hahmo. Muumien ystävät tuntevat hänet niin ahneudestaan kuin pelokkuudestaan. Arkuus on näistä ominaisuuksista varmasti hyödyllisempi ja hyväksytympi käsitellä, joskin ahneudestakin saattaisi syntyä omaperäinen lastenkirja.
Arkuus on varmasti ominaisuus, josta jokainen lapsi kärsii jossain tilanteessa. Siksi se on hyvä aihe lastenkirjalle. Kuten kaikissa sarjan tunnetaitokirjoissa, esitetään ensin kohtauksia siitä miten arkuus esiintyy ja sitten kohtaus, jossa se voitetaan. Nipsun arkuuden kohdalla Nipsua pelottaa kaikki ja hän myös suuttuu ja nolostuu helposti. Mutta kunhan joku pyytää mukaan, muuttuu hän reippaaksi.
Tavallaan koen, että vaikka kirjan aihepiiri on hyvä, sen sanoma on hieman hajanainen. Ensiksikin kirja käsittelee montaa eri tuntemusta; se olisi ollut vahvempi, jos olisi keskittynyt vain yhteen. En myöskään ole loppuratkaisun suurin ystävä, sillä minusta olisi ollut parempi, jos Nipsu olisi löytänyt rohkeuden itse, eikä toisen mukana.
Sarjan kirjat ovat hyvin kevyitä luettavia. Hyvin värikkäät taustat ja runotekstit iskevät lukijoihin. Sinällään nämä kirjat eivät ole huono aloituspiste ylipäätänsä muumeihin. Nipsu on arka sopii hyvin erityisen nuorille lukijoille ja tietysti erityisesti niille, joita ajoittain pelottavat ja ujostuttavat pikku asiatkin.