Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nimikirjainmurhat on kirja, joka olisi jäänyt lukematta, jollen olisi saanut sitä lahjaksi ja niin ollen ajattelin, ettei ole lahjahevosta suuhun katsominen.
Tämä kirja on ihan luettava, jos pystyy sulkemaan mielestään sen, että tässä on yritetty epätoivoisesti jatkaa Agatha Christien tapaa ja tyyliä. Ihan koko kirjan ajan päällimmäisenä ajatuksenani keikkui, että miksi tämä kirja on kirjoitettu? Miksi kirjan kannessa keikkuu kultaisilla kirjaimilla Agatha Christie ja alhaalla pienellä Sophie Hannah, joka kirjan on kirjoittanut.
Nimikirjainmurhat olisi varmasti toiminut paremmin, jos olisi vain kerrottu, että kirja on Agatha Christien tyylinen. Kun kirjailijalla on ollut mielikuvitusta keksiä murhatarina, olisi luullut, että Hercule Poirotin tilalle olisi voinut keksiä ihan jonkun toisen.
Kaikesta huolimatta pyrin syventymään siihen, että 1920-luvulla on hotellista löydetty kolme ruumista, joilla jokaisella on nimikirjaimilla varustettu kalvosinnappi suussa. Sinänsä oivallinen tarina, mutta lieneekö johtunut minun yksinkertaisuudestani, että loppua kohden tarina alkoi olla jo sellaista puuroa, että teki vaikeuksia pysytellä kupletin juonessa.
En halua teilata kirjaa kokonaan, mutta toivoisin kirjailijan kirjoittavan vain ”omia” tarinoitaan. Minun oikeustajuni sotii tällaisia yrityksiä vastaan. Jos osaa kirjoittaa, onko ihan pakko lähteä niittämään mainetta toisen kustannuksella? Minusta se tuntuu väärältä.
Lukekaa silti tämä kirja, sillä voihan olla, että mielenkiinto herää; millainen on tämä teos, jossa yritetään olla ikään kuin Agatha Christie. Niin ja jos on niin taitava, että kykenee olemaan ajattelematta niitä kultaisia kirjaimia kannessa.
