Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori transmies Alex on kadonnut. Hänen piti tulla Tampereelta takaisin kotiin Turkuun, mutta hän ei saavu perille. Miesystävä Anssi huolestuu ja tekee katoamisilmoituksen. Katoaminen tuo yhteen Anssin, Anssin äidin Kertun ja Alexin vanhemmat. Alexin vanhemmista etenkin äiti Marjutin on vaikea hyväksyä lapsensa muuttumista: Marjutille Alex on sitkeästi Anu-tytär.
Jokaisella neljällä henkilöllä on omanlainen tapansa suhtautua katoamiseen, kriisiin ja suruun. On huolta, vihaa, turhautumista… reaktiot ovat kohtuuttomia, epäreiluja, ylilyötyjä, mutta kukapa tällaisessa tilanteessa olisi hillityn hallittu itsensä. Marjut varsinkin joutuu menemään itseensä ja pohtimaan suhdettaan lapseen.
Ääneen pääsee myös Alex, joka kertoo omaa kasvukertomustaan ja lopulta sen, mitä todella tapahtui, miksi hän katosi. Alex on ollut itsetuhoinen, mutta on silti vaikea uskoa, että Alex olisi tehnyt itsemurhan. Voiko kyseessä olla rikos? Läheisten on tasapainoteltava toiveikkuuden ja pahimman pelkäämisen välillä.
Takakansi lupailee trilleriä; siitä ei kannata välittää. Ei tätä trillerinä kannata lukea, ne odotukset eivät toteudu. Nimeni on Alex on kiinnostava ennen kaikkea transnuoren kasvukertomuksena ja kuvauksena siitä, miten rakkaan läheisen katoaminen ravistelee ihmisiä eri tavoin, ja miten lopulta oman lapsen muuttuminen toisenlaiseksi on vain hyväksyttävä. Lastaan ei voi omistaa, vaikka niin arkisessa kielenkäytössä usein sanotaankin. Kahlil Gibrania lainatakseni: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi / he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.”
Nimeni on Alex on nopeasti luettava pieni kirja, joka tarjoaa paitsi jännitystä, myös näkökulmia transsukupuolisuuteen. Sikäli teos on oikein ajankohtainen ja tarpeellinen, eikä ihme, että se oli voitokas Kariston Elämää 20-luvulla -kirjoituskilpailussa.
