Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eerika on lappalaisen Luossajoen vahvasti lestadiolaisen kylän alinta kastia: hän on saksalaisen sotilaan ja suomalaisen naisen avioton lapsi, huoran nuorennos, kuten häntä kutsutaan. Kun Eerikan äiti Enni lähtee Saksaan etsimään rakastettuaan Dieteriä, 15-vuotias Enni päättää jättää Luossajoen taakseen ja pääsee Tampereelle piiaksi. Kirjan lukuisat käänteet kuljettavat häntä sitten pitkin Suomea: Eerika työskentelee piikana, menee naimisiin ja saa lapsen, menettää miehensä ja tapaa jälleen nuoruuden rakkautensa, mistä kerrotaan jo kirjan ensimmäisessä luvussä.
Kirja on alaotsikoitu rikosromaaniksi ja kyllähän siinä murha tapahtuukin, mutta kerronnan keskipisteeksi nousee Eerikan kohtaloiden läpi nähty Suomen muutos toisaalta ajan kulumisen, toisaalta maalta kaupunkiin muuttamisen kautta. Eerika on eräänlainen Juurakon Hulda, joka hankkii sivistystä itseopiskelun kautta, aluksi lukemalla Emännän tietokirjan melkein ulkoa, sitten tutustumalla kirjojen maailmaan laajemmaltikin.
Eräässä mielessä Nimeltään Eerika onkin kunnianosoitus lukemiselle, poispääsystä lappalaiskylän ahtaasta ja tietämättömästä ilmapiiristä tiedon ja sivistyksen avulla. Uskontoon ja varsinkin lestadiolaisuuteen suhtaudutaankin kirjassa erittäin kriittisesti: Eerika säälii kovasti kläpilingoiksi nimittämiään lestadiolaisnaisia ja nimittää kristinuskon Jumalaa juutalaisten jumalaksi, jota hän pitää hammaskeijuun verrattavana satuna. Tämä on helppo ymmärtää Eerikan lapsuuskokemusten kautta, joissa kunnon kristittyinä itseään pitävät syrjivät ja vihaavat Enniä ja Eerikaa.
Nimeltään Eerika olisi hyvinkin nautittava lukukokemus, jollei Ravilo olisi paikoitellen niin uuvuttavan perusteellinen ja ikäänkuin kirjoittaisi auki kaikkea mahdollista: välillä kirja tuntuu lähes opettavalta ja saarnaavalta. Alun kuvaus lampaanmaitojuuston teosta toi mieleeni melkein Pieni talo preerialla -kirjat! Lukijalle jää vain vähän aukkoja täydennettäväksi mielessään. Toisaalta tämä yksityiskohtien runsaus tuo hyvin esille naisen historian kulun sodanjälkeisestä Suomesta nykyaikaan, lamppuöljystä kännyköihin. Suosittelen Ravilon ystäville, joita lienee kohtalaisen paljon, ja muillekin Suomen lähihistoriasta kiinnostuneille.
