Herra ja rouva Nilviö ovat vastenmielisiä ja ilkeitä ihmisiä. Aina keskiviikkoisin he syövät iljettävää lintupiirakkaa. Paistilihat he pyydystävät liimaamalla puunoksia tarraliimalla. Pariskunta pitää myös vankinaan apinoita, joita he pakottavat tekemään temppuja ylösalaisin käännettynä. Isä apina Mukkelis-Makkelis koettaa keksiä keinoja, joilla hän voisi varoittaa lintuja vaarallisesta liimasta. Toisaalta apinat haluaisivat itsekin löytää tavan, jolla paeta Nilviöiden mielivaltaisia konnankoukkuja. Tilanne vaikuttaa epätoivoiselta, kunnes eräänä päivänä Nilviöiden oma elämä kääntyy nurinpäin.
Roald Dahlin lastenkirjojen viehätys syntyy rosoisesta ja oivaltavasti huumorista, jonka taustalla hehkuu inhimillinen sydän. Tarinoissa on usein hahmoja, ihmisiä tai eläimiä, jotka viettäisivät onnellista elämää, jos kaiken maailman niljakkeet eivät tulisi sitä sotkemaan. Sitten jotain taianomaista tapahtuu, ja kaikki käy taas parhain päin. Vähän niin kuin pienenä olisi oikeasti saanut sen tiikerin, joka olisi syönyt suihinsa kylän ärsyttävimmän tyypin.
Roald Dahlin lastenkirjoihin tuo maustetta myös naseva kieli, joka viihdyttää aikuislukijaakin. Olen lukenut Nilviöt alkuperäiskielellä useaan kertaan. Muutamissa kohdissa käännös valitettavasti jää englanninkielisen teoksen varjoon. Tosin pienempiä lukijoita ajatellen käännös kyllä tarjoaa rikasta ja hauskaa kieltä.
Kuvittaja Quentin Blake tuo myös mausteensa Dahlin tarinoihin. Tussipiirroksina toteutettu kuvitus istuu hyvin humoristiseen tekstiin. Blake osaa piirtää jotenkin taitavan hutelosti, niin että kuvia katsellessa ihmettelee, miten kuvat onnistuvat olemaan niin lennokkaita kuitenkaan hajoamatta käsiin.
Suosittelen kirjaa lapsille ja lapsenmielisille. Nilviöt on myös oivallinen teos aloittaa tutustuminen Roald Dahlin maailmaan.