Kun suomalainen terveyspolitiikka taistelee savuttoman Suomen puolesta, myös taiteilija pohtii suhdettaan päihderiippuvuuteen. Tupakka, alkoholi ja huumeet ovat ikuinen taiteen lempiaihe. Pia Ronkaisen Nikotinisti on muutaman tupakkatauon mittainen runokokoelma, joka kertoo tupakasta, pahimmista vieroitusoireista ja parhaista sauhuista.
Tupakoinnista luopuminen on Ronkaisen runoissa monia pieniä asioita. Nikotiiniriippuvaisen elämään kuuluvat satunnaiset pienet onnistumiset ja toisaalta sitäkin turhauttavammat epäonnistumiset, kun nikotinisti löytääkin itsensä tupakansavun ääreltä. Tupakan korvikkeet – nikotiinipurkka tai sähkötupakka – eivät aina tuo helpotusta arkeen, ja nikotinisti rauhoittuukin parhaiten luontoa tarkkailemalla. Nikotinistin raa’an arkisista huomioista on monesti helppo löytää itsensä, ja runojen parasta antia ovat kuvaukset erilaisista tupakan aiheuttamista oireista:
Joko olen ollut tarpeeksi kauan
ilman
tällä kertaa
en voi ajatella tupakasta pahasti
jos kävisin huoltoasemalta askin…
aivoissa humahtaisi
rintaan putoaisi lämpö
kevään kunniaksi
yksi vain
miksi
ei
Yksittäinen runo on yhden, parhaimmillaan kolmen imaisun mittainen. Kokonaisuutena runot ovat yksinkertaisia ja hyviä tulkintoja modernista aiheesta. Onko edes olemassa parempaa keinoa kertoa tupakasta kuin suora kaunistelemattomuus? Jo Nikotinistin kansi on kuin varoitusteksti tupakka-askin kyljessä, pelkkää mustaa valkoisella.
Nikotinistin lopussa tupakoinnista ei ole kuitenkaan kokonaan luovuttu, ja Ronkaisen viesti tupakalle onkin lopulta: vihaan sinua, rakastan sinua. Uskon että monet löytävät lohtua jakaessaan Ronkaisen tupakkarunoja ja -kokemuksia. Nikotinisti mahtuu sopivasti povitaskuun sen askin kaveriksi.