Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kati Outinen on näyttelijä, jota olen aina arvostanut, että hän on oman tiensä kulkija, viisas nainen, joka ei ole yrittänyt olla mitään, vain oma itsensä. Hepsankeikkaa hänestä ei saisi millään.
Tämä hänen kirjoittamansa muistelmateos on aivan herkullista luettavaa, sillä lehtien palstoilla hän ei ole liioin paistatellut. Kuuntelin ensin äänikirjana ja mikä hienoa, niin hän itse on lukenut sen äänikirjaksi. Oli jotenkin aivan upeaa kuulla hänen omalla äänellään kertovan omasta elämästään.
Koko teos on kerrottu niin kuin asiat ovat, mitään sen kummemmin dramatisoimatta. Kaiken perustana tuntuu hyvin pitkälti olevan se, että on onnellinen lapsuus, rakastavat ja ymmärtävät vanhemmat. Sellaiselta pohjalta on hyvä ponnistaa ja niillä eväillä pärjää. Kati on plarannut omia kalentereitaan, mihin on vuosien saatossa kirjannut ylös kaikkea.
Kati halusi aina näytellä ja sitä hän on saanut tehdä. Siinä sivussa hän rakastui, meni naimisiin ja sain ihanan tyttären. Mies vaan muuttui ja erohan siinä sitten koitti ja niin Kati kasvatti tyttärensä yksin, joskin vanhempiensa avulla.
Kirjassa kerrotaan, millaista oli, kun tehtiin elokuva Täältä tullaan elämä ja sitten kaikki ne sessiot Aki Kaurismäen kanssa. Kaikki teatterijutut, kun hän pääsi opiskelemaan ja sitten KOM-teatteriin ja siitä vielä eteenpäin. Kuinka hän oli 10 vuotta professorina. Miten teki monologin muistisairaudesta ja kaikki ne esitykset siitä, kuinka ne otettiin vastaan. Kati oli Salattujen elämien käsikirjoittaja. Kajaanin Runoviikkojen taiteellinen johtaja ja siis vaikka ja mitä.
Kuunnellessani ja lukiessani olin välillä ihan hengästyksissäni, että miten sitä on kerennytkin niin moneen, mutta niinhän se on, että mistä tykkää, mihin into palaa, siihen on aikaa.
Kaiken kaikkiaan kirjassa on koko matkan hyvä fiilis, huolimatta siitä, että siinä käsitellään myös ikäviä asioita, mutta nekin niin, että Kati Outisella on kaiken aikaa sellainen selviytymisasenne, viisaus kohdata asiat niin, että ne vaan hoidetaan, eikä aleta turhaa hötkyillä. Ihana lämmin tunne koko ajan ja se äidin rakkaus tytärtä kohtaan, kunnioitus ja välittäminen kanssaihmisten kanssa.
Kun olin kuunnellut kirjan loppuun, minulla oli hyvä mieli. Otin kirjan käteen, katselin kaikki kuvat, selasin ja luin niitä kohtia uudelleen, mitkä olivat kuunnellessa jääneet mieleen.
Ihan ehdottomasti suositeltava teos, koska Kati Outinen ei ole koskaan itseään millään lailla nostanut esiin, vaikka aihetta olisi ollut. Tämä kirja on kokemus ja varmaan monelle teatterilaisellekin antoisa.
