Mary Higgins Clarkin tuotanto sen kuin jatkaa kasvuaan, vaikka kirjailija on jo melkein yhdeksänkymmentä vuotta vanha. Viime vuosina häneltä on julkaistu Alafair Burken kanssa kirjoitettua Epäilyksen alla -sarjaa, mutta Niin kuluu aika osoittaa että kirjailija tuottaa vielä itsenäisestikin kirjoja.
Tarinan päähenkilönä toimii Delaney Wright, joka on menestystä saanut tv-toimittaja. Hänellä on päämääränään löytää biologinen äitinsä, jonka hylkäämäksi joutumisesta hän ei ole koskaan toipunut. Wrightin ystävä Alvirah onkin ottanut tehtäväkseen löytää Wrightin äidin. Tämän löytyminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, sillä asiaan liittyy seikkoja, jotka ovat olleet vuosia piilotettuja.
Samaan aikaan Wright työnsä puolesta raportoi varsin suurta mediahuomiota saaneesta murhaoikeudenkäynnistä, jossa Alzheimerin tautia sairastanut miljonääri on murhattu. Murhan pääepäilyksi on asetettu miljonäärin vaimo, mutta Wright ei ole vakuuttunut tämän olleen murhan takana. Asian todistaminen on kuitenkin hankalaa, sillä kaikki tuntuvat olevan vakuuttuneita vaimon syyllisyydestä.
Mary Higgins Clark on hyvä luomaan mielenkiintoisia lähtökohtia. Tälläkin kertaa kirjailija on onnistunut siinä. Vaikkakin päähenkilön taustaan sijoitettu arvoitus on turhankin kulunut idea. Siksi kahdesta juonilangasta mielenkiintoisempi on ehdottomasti murha.
Kirjan heikkoutena voisi pitää kaavamaisuutta. Se tulee lähinnä esiin tunteena, että tämän kaiken on lukenut joskus aiemminkin. Kirjoittaja ei ole turhaan lähtenyt haastamaan itseään, vaan ennemminkin toistaa itseään. Tuotos on kuitenkin hiottu, joten vähemmän lukeva ei tästä kauheasti häiriinny.
Toinen ongelma on tarinan uskottavuudessa. Myös päähenkilöiden ajatuksenjuoksua on nimittäin vaikea ymmärtää. Esimerkiksi miksi Wright uskoo niin vakaasti (ilman mitään selvää syytä) että miljonäärin vaimo on syytön murhaan?
Niin kuluu aika on rutiininomainen tuotos ”jännityksen kuningattarelta”. Teos ei lunasta odotuksiaan, mutta löytää varmasti kohderyhmänsä hyväksynnän.