Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arvo Myllymäen neljäs romaani pysyy edelleen asiassa, jonka kirjailija tuntee soluissaan verenperintönä: sotavankeus seurauksineen, mistä todistuksena tietokirja Kurileiri, Minerva 2013. Ensimmäinen romaani Vihan ja rakkauden päivät liippasi läheltä Myllymäen omaa elämää ja sotavanki isää. Kolmas romaani Mies isänmaan takapihalla oli vähemmän omakohtainen kertomus aina Espanjaan asti heittelevästä suomalaisesta huutolaispojasta, sotilaasta ja vangista, Vilho Saarisesta.
Pohjanmaan maatilalla nuoren leskiemännän Birgitan apuna paiskii töitä neuvostosotavanki Peter Thoma, sukujuuriltaan ukrainalaissaksalainen. Rakastutaan.
Mutta entäpä sitten, kun sota loppuu ja olisi vankien palautuksen aika?
Venepakomatka Ruotsiin onnistuu, ja uuden alku Birgitan tädin hoteissa. Pian saapuu Birgittakin. Ei muuta kuin toimeen! Perunalla, mansikoilla päästään pitkälle. Suku jatkuu: ensin syntyy Lars ja sitten Anna, joka aikanaan kysyy:
”Isä, miksi meidän perheessä puhutaan niin monia kieliä ja mistä oikein olemme kotoisin?”
Niin vain elämä kulkee kulkuaan, eteenpäin; taustalla jokaisella jäytää mielessä Annan kysymän kaltainen, vaikka vankasti ovat kaikki jo ruotsalaistuneet, yhteiskuntaan asettuneet – Anna luonnollisimmin.
Onpa vastaustakin osin valmiina, kirjan nimessäkin viittaus, Elvi Sinervon runon palasessa Ukrainasta. Sinne Peterin mieli, edes käymäntielle, Larsin suunta on isovanhempien maille Saksaan. Birgitan suku on Suomessa, vaan sinne ei ’saksalaisryssän huora’ kaipuuta tunne, ei kotitilalle siskon luo eikä Tauno-veljen SS-menneisyyteen.
Elämän tapahtumien vääjäämättömyys, eteenpäin meno edessä joka tapauksessa. Siinäpä Myllymäen kerronnan kulku; todetaan toteamalla ei niinkään kuvailemalla. Jokainen saa vuorotellen jaksoittain kertoa näkemyksensä omin suin ja ajatuksin. Tunne taka-alalla, mutta vahvasti mukana.
On siinä tiedemies Myllymäellä kova urakka ollut muuntaa faktapohjalta fiktiiviset henkilöt lihaksi ja vereksi, tietävä kirjoitus kaunokirjallisuudeksi – tieto taiteeksi. Mukanaan piti, jo pelkällä Venäjä-Ukraina historiallaan, Ukraina kun taas näinä päivinä ollut tapetilla.