Kansalliskirjastossa Helsingissä on tapahtunut erikoinen veriteko. Kupolisalista löytyy asetelma, jossa lattialle on levitelty kirjoja ja niiden keskelle nuoren tytön ruumis. Salissa soi taustamusiikki ja kynttilät palavat. Tapaus on niin omituinen, että poliisi tarvitsee apua, ja kutsuu hätiin etsivätoimisto Kaljun ja Kiharan.
Kaksikko alkaa selvitellä, mistä rikoksessa on kyse. Tytölle saadaan pian nimi ja patologi kertoo, että tyttö on itse asiassa ollut kuolleena jo hyvinkin 50 vuotta. Kuka tappoi tytön, miksi ja milloin, ja kuka toi tytön kirjastoon ja asetteli puitteet, ja miksi? Tekijällä on selvästi ollut suuri halu sanoa jotakin, kun murha on näin monimutkainen ja huolella tehty, joten Kaljun ja Kiharan on vain selvitettävä, mistä on kyse.
Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava on, kuten tapahtumapaikasta voi päätellä, varsin kirjallinen romaani. Siinä on tiettyä keski- ja yläluokkaista hienostelua, mutta myös karua huumoria. Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm kirjoittaa notkeaa tekstiä, joka vie kiehtovaa mysteeritarinaa eteenpäin sopivalla vauhdilla.
Pidin siis, aika paljonkin. Niiden kirjojen mukaan teidät on tuomittava on älyllinen, mielenkiintoinen mysteeridekkari, jossa fiksut ihmiset ratkovat mysteeriä mielenkiintoisissa puitteissa. Tarina herättelee kysymyksiä moraalista, rahasta, vallasta… Motiivit liittyvät vanhoihin salaisuuksiin ja juontavat juurensa jo sodanaikaisiin juttuihin. Niissä riittääkin penkomista etsiväkaksikolle.
Tässä oli kyllä paljon hyvää. Sanavalmiin ja monitaitoisen etsivätiimin seikkailuja lukisin kyllä lisääkin, sen verran kiinnostava kaksikko Kalju ja Kihara olivat, ja Ekholmillakin tuntuu olevan sana hallussa.