Päätin lukea ainakin yhden Dickensin teoksen 200-vuotissyntymän kunniaksi. Ei tarvinnut kuin vain odottaa, että uusintapainokset hyppäävät syliin ja ensimmäinen sattui olemaan Nicholas Nickleby.
Lähtökohta on dickensmäisen tuttu eli tuuliajolla olevan pojan elämää seurataan monista kovista koettelemuksista lopulta kasvamaan mieheksi ja itsensä omaksi herraksi. Nicklebyn seikkailut eivät ole ankeinta Dickensiä, vaan seikkailullinen tarina elämän koettelemuksista ja tosiystävien saamisesta. Nicholas Nicklebyn tarina tuntuu tuoreemmalta kuin muut kuuluisammat Dickensit, koska tarinaa ei ole koluttu loppuun elokuvien ja muunnelmien myötä kuten Oliver Twistille ja David Copperfieldille on käynyt – Joulutarinasta puhumattakaan.
Eläväinen kerronta vie suoraan 1800-luvulle, vaikka kirjassa heijastuu tuttuja nykypäivänäkin ongelmia. Nicklebyn elämä on lukemisen arvoinen ja mielenkiintoa lisää se tosiseikka, että kirja kuvaa eniten Dickensin omaa elämää. Dickensin kerronnan rikkaus on sen hahmot ja Smike osoittautuikin yhdeksi lempihahmoistani. Välillä oikein himoitsee historiallista romaania ja Nicholas Nickleby vie aikakaudelleen hieman pidemmäksi aikaa vaikka hieman pitkältä kirja välillä tuntui.