Ivar Asplund on oppinut neulomisen jalon taidon isoäidiltään Anna-Stinalta jo viisivuotiaana ja kehittänyt taitoa sittemmin huippuunsa. On mielenkiintoista, ettei hän kirjansa esipuheessa ole ollenkaan defensiivinen sen suhteen, että mies neuloo, vaan ottaa asian ihan itsestäänselvyytenä, josta ei ole tarpeen erikseen mainita; alkusivuilla on viehättävä kuva Asplundista farkkuasuisena punamultaisen talon edessä neulomassa monimutkaisen näköistä palmikkomallia, lankakerä kotoisasti takin taskussa.
Kirja ei sinänsä etene helpommista malleista vaikeimpiin, mutta kuten sen kirjoittaja sanoo, monet vaikean näköiset mallit ovat käytännössä aika yksinkertaisia. Mukana on puseroiden ja takkien ohella muutamia asusteita, lähinnä pipoja sekä oikein kaunis kauluri. Vähän minua ihmetytti, että Hyvä tietää -luku oli sijoitettu keskelle alun ohjekuvia, mutta löytyihän se sieltäkin ja sisälsi tärkeää tietoa. Itse mallitkaan eivät ehkä olleet ainakaan aloittelijalle niitä kaikista selkeimpiä, ruutukaaviot olivat kovin pieniä tihrustettavia ja kaikkien niiden selitykset vasta kirjan lopussa erikseen selattavissa. Mutta itse mallit sitten olivatkin sitäkin kauniimpia; Asplund ei ollut langennut Aran-neuleiden tavallisimpiin kliseisiin, vaan keksinyt suhteellisen omaperäisiä palmikkokuvioita.
Ja entä kirjan ulkoasu sitten! Sitä oli ihan ilo selailla, kuvat olivat kuin pieniä taideteoksia. Uskallan väittää, että tämä on Mäkelän kaikkien aikojen kaunein käsityökirja.