Neulominen on nyt muotia, näin on todettava: neulekirjoja, varsinkin villasukkakirjoja ja -lehtiä ilmestyy tuon tuostakin, ja erityisen trendikkäitä tuntuvat olevan kirjoneuleiset islantilaismalliset kaarrokepuserot. Tämä käsillä oleva Ida Wirak Trettevikin kirja on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei piittaa muotivirtauksista tippaakaan, vaan siinä annetaan ohjeita alati sopiviin perusneuleisiin. On erinäisiä puseroita ja toppeja sekä lapsille että aikuisille sekä monia asusteita. Kaikki on toteutettu melko paksuilla maanläheisillä, usein harmaan eri sävyisillä, langoilla.
Tässä onkin minusta sekä kirjan vahvuus että heikkous. Tiedän, että monet neulojat kaipaavat ohjeita juuri tällaisista paksuhkoista langoista isoilla puikoilla tehtäviin malleihin, jotka valmistuvat nopeasti. Usein näissä malleissa käytetään lankoja myös kaksinkertaisina. Nopea tutkimus neuleiden materiaaleihin osoitti, että joidenkin langat olivat hyvinkin tuttuja, kuten vaikkapa Sandnesit, mutta osaa täytynee tilata verkkokaupoista. Ilmeisesti kaikkia sai kuitenkin Suomesta. Ainahan lankoja voi parhaansa mukaan yrittää vaihtaa helpommin saatavissa oleviin: lähes jokaisen ohjeen yhteydessä oli maininta mallitilkun teon tärkeydestä.
Itse en kuitenkaan ole kovinkaan innostunut tällaisista neuleista. Paksu tarkoittaa luonnollisesti lämmintä, ja koska langat ovat täyttä villaa, näinä ilmastonmuutoksen ja keskuslämmityksen aikoina lämmin muuttuu helposti kuumaksi, etenkin kun joissakin paidoissa on ylös leukaan asti ommeltu vetoketju. Entä miten tällaiset neuleet puetaan sievien istuvien takkien alle?
Mutta kuten sanottu, tällä kirjalla on paikkansa, eivätkä minun henkilökohtaiset tunteeni tätä estä. Sitäpaitsi kirja on kaunis kuin pieni taideteos: kun avasin sen ensimmäisen aukeaman, täytyi aivan henkäistä ihastuksesta, niin hurmaava oli kuva täydessä kukassa olevasta syreenistä. Joten monille tämä sopii, siitä vain neulomaan!