Jari Sinkkonen on tunnettu lastenpsykiatri ja pitkän linjan tietokirjailija. Vähemmän tunnettua lienee hänen musiikillinen koulutuksensa ja siitä kumpuava innostus klassiseen musiikkiin. Yhtä kaikki Sinkkonen lähestyy uudessa kirjassaan Nerouden lähteillä : suurten säveltäjien hauras elämä tuttuja säveltäjäneroja – Bach, Mozart, Beethoven, Schubert, Rossini, Wagner ja niin edelleen – heidän sairaushistoriansa kautta. Näkökulma on tuore, ja Sinkkosen kirjoitustyyli on varsin mukaansatempaava.
Kahdessatoista hieman laajemmassa pienoiselämäkerrassa sekä lukuisissa muissa tapausesimerkeissä Sinkkonen kertoo, kuinka 1600–1800-lukujen lääketiede ylipäänsä pystyi auttamaan ihmisiä, olivat he kuuluisia säveltäjiä tai eivät. Lapsikuolleisuus oli suurta, hygienia oli mitä oli, useimpiin sairauksiin tarjottiin hoidoksi lähinnä suoneniskentää. Ellei sairaus tappanut, sen hoito koitui kohtalokkaaksi. Esimerkiksi J. S. Bach menehtyi sietämättömien tuskien jälkeen kaihileikkauksen komplikaatioihin. Robert Schumann virui viimeiset aikansa mielisairaalassa. Mikä merkillisintä, upeat sävellykset eivät välttämättä korreloi elämänhistorioiden kanssa – esimerkiksi Beethoven paljastuu paitsi täysin uskomattomaksi säveltäjäksi myös luonteeltaan täydelliseksi sosiopaatiksi.
Yhtenä teemana kulkevat kuuluisat muusikkosuvut, ja erityisesti lahjakkaan isän vielä lahjakkaammat ihmelapset. Leopold Mozart ei suinkaan ole historian ainoa ihmelapsella rahastanut muusikkoisä. Muitakin perhesuhteita Sinkkonen käsittelee, ja vaimot, rakastajattaret ja lapset tulevat tutuiksi.
Nerouden lähteillä on viihdyttävä tietokirja, jonka parissa aikaansa olisi viettänyt mielellään hieman pidempäänkin. Säveltäjähistoriikkien lisäksi teos on kiehtovaa ajankuvaa. Kirjan loppupuolella fokus vähän hämärtyy, kun sanottava pilkotaan hyvin pieniksi paloiksi ja eri säveltäjiä poimitaan pikavauhtia mukaan vain jotenkin lisäesimerkkejä tuomaan.
Kaikkiaan Nerouden lähteillä on kuitenkin varsin onnistunut teos. Suosittelen.