Tietokirjailija Markus Hotakainen tarjoaa tietokirjansa sisäänvetonimenä melkoisen tutkijanimen: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim. Eikä toinenkaan nimi, Georg Joachim Rheticus, intohimoja herätä. Käsittelyssä on parikymmentä ihmiskunnan historiaan jäänyttä tutkijasuuruutta – ja noilla sisään! Rohkeaa!
Keitä lienevät? Lääketieteen isäpuoli lukee toisen ja Maailman kuvan markkinamies toisen alla. Mielenkiintoisia alaotsikoita on monen kovemmankin nimen alla:
- Galileo Galilei – Este vai hidaste?
- Sir Isaac Newton – Kultaa kellarin kätköissä
- Edmund Halley – Tiedemies ja takapiru
- Benjamin Franklin – Veijari vai huijari?
- Leo Brenner – Astronomian Auervaara
- Nikola Tesla – Mies, joka keksi sähkön
Pysähdytäänpä Teslaan. Eikös sähkön keksinyt joku muu – Edison? Tesla keksi sähköauton – niinhän? Korkeasti oppineissa tutkijapiireissäkin kuulemma on semmoinen inhimillinen kummajainen liikkeellä kuin kateus. Ja jos vähänkin mahdollista ottaa nimiinsä toisen keksintö, niin niin tapahtuu. Ja melkein sääntö enemmän kuin poikkeus on, että keksinnön alkuperäinen kehittelijä sivuutetaan.
Jälkeenpäin on sitten selvittelemistä kuka keksi milloin ja minkä. Esimerkiksi juuri tuhatideainen Amerikoissa kuollut itävaltalainen serbitutkija Nikola Tesla (1856–1943) voisi olla röntgensäteen isä siinä missä Wilhelm Röntgen (1845–1923). Tesla oli perehtynyt sähkömagneettiseen säteilyyn ja oivalsi läpitunkevan säteilyn haitallisuuden, oli asian tiimoilta yhteydessä Röntgeniin ottamillaan valokuvilla, mutta oli huono rekisteröimään ja patentoimaan keksintöjään, edes kirjaamaan niitä paperille eideettisen muistinsa vuoksi. Niinpä ei teslasäteitä ole olemassa.
Mielenkiintoisia paikkansa pitäviä tarinoita ja paikkaansa pitämättömiä juoruja irtoaa näistä pelle pelottomista, joiden joukosta löytyy kaksi naista: Marie Curie – Säteilevä kuolema kuuluisampana, Caroline Herschel – Tähtitieteen tuhkimo nimettömämpänä.
Hotakaisen kirjoitusote ei ole tiukkapipoinen, kosmoskynässä on sen verran epätieteellistä löysää, jotta juttujen jujun ymmärtää vähemmälläkin koulutuspohjalla, säikähtämättä tieteellistä terminologiaa, jota väkisin on oltava seassa uskottavuuden nimissä.