Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nauran lukiessani harvoin ääneen, mutta tämä teos sai sen aikaan useampaan kertaan. Nenäpäivä ei kuitenkaan ole mikään huumoripaketti, vaan ennemmin tragikoominen ja surumielinenkin. Kirjasta jää kuitenkin elämäniloa tihkuva jälkimaku. Naurua ei saanut pintaan itse tarina, vaan Rimmisen huikea kerrontatyyli ja ilmaisurikkaus.
Irma on yksinäinen nainen, joka tekeytyy taloustutkimuksen kyselijäksi ja alkaa soitella ihmisten ovikelloja. Jokaisen oven takaa löytyy erilainen ihminen ja erilainen elämäntarina. Irma pääsee mukaan heidän arkeensa, vaikka seuraukset ovat monenlaisia. Irman suhde muihin ihmisiin on ristiriitainen ja sitä kuvataan tarkasti. Sen sijaan hänen taustansa jää pitkälti lukijan päätelmien varaan.
Tapahtumat rullaavat eteenpäin välillä hyvin yllättävästikin. Irman astuessa ovesta sisään hän ei useinkaan tiedä yhtään, mitä tuleman pitää. Sama koskee lukijaa.
Rimmisen ominainen tyyli kertoa aivan mitättömän tuntuisesta tapahtumasta tarkasti ja elävästi on mielestäni tässä romaanissa vielä hienompaa kuin Pussikaljaromaanissa tai Pölkyssä. Seinään liimautuneen vaahteranlehden irtoaminen tai suusta päässyt omituinen vinkaisu saattaa olla oleellinen osa kohtausta. Myös verbien käyttö on mielenkiintoista. Oletko ennen kuullut paarustamisesta, norahtamisesta tai mynkimisestä?
Kirjan nimestä voi kertoa sen verran, että se ei liity Ylen Hyvä Säätiön hyväntekeväisyyskampanjaan mitenkään. Nenäpäivä on teos, joka osoittaa Suomesta löytyvän persoonallista ja oivaltavaa kirjallisuutta.
