Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tiedätkö, millainen runomuoto on gazeeli? Ei se mitään, en minäkään tiennyt. 700-luvun arabiankielisestä runoudesta lähtöisin oleva muoto on nimetty arabiankielen sanan غزل (gazal) mukaan. Tämä sana tarkoittaa rakkaudellista lepertelyä ja flirttiä tai herkkää kauriinvasaa (tästä arabiankielen sanasta juurtuu myös sana gaselli). Wikipedian mukaan yksi tulkinta on haavoittuneen kauriin vaikerointi, mikä viittaisi runoissa usein esiintyvään yksipuolisen rakkauden teemaan.
Tavanomaisesti gazeelissa on 5–12 parisäettä; alle viiden mittainen ei ole gazeeli ja pidempi kuin viisitoista on qasida. Riimikaava on AA BA CA DA ja niin edelleen, eli sama sana toistuu ensimmäisen parisäkeen molemmissa säkeissä ja sen jälkeen parisäkeen jälkimmäisessä säkeessä. Lisäksi säkeessä on sisäisriimi, joka toistuu aina ennen toistuvaa sanaa. Mitään tiettyä mittaa gazeeleille ei ole, mutta yhden runon sisällä mitta on vakio. Viimeisessä parisäkeessä on tavallista mainita runoilijan taiteilijanimi.
Tällä kaavalla Jyrki Kiiskinen on lähtenyt kirjoittamaan runoja. Sisäisen riimin vaatimuksesta hän on päästänyt irti, koska koki sen liian rajoittavaksi. Muuten runoilu etenee mukavasti sääntöjä noudattaen, viimeisessä säkeessä mainitaan usein Jyrki, Kiiskinen tai viitataan kiiskiin – sekin on aivan asianmukainen ja kekseliäs tapa toimia. Riimisanat ovat yleensä napakoita: kerran, myöhään, kättä, sinua – mutta löytyypä sieltä myös tiskiharja ja sälekaihtimet, jotka ovat Jenny Saaren suunnittelemaan kauniiseen kanteenkin päässet hopeanhohtoisina.
Saatat nähdä ilmiöitä uusin silmin:
asioita liittää yhteen tämä sana.
Kahlitsevan säännön päätin silti poistaa:
sisäriimin, jota seuraa kertosana.
Muista, Jyrki, mystikoiden silmänisku:
kirjoittajan signeeraus ja kertosana.
Teoksen nimi on viittaus Paul Cézanneen ja Mont Sainte-Victoireen, vuoreen josta Cézanne maalasi kolmisenkymmentä maalausta ja vesiväriteosta. Niinkuin Cézanne palaa saman vuoren pariin, näissä runoissa palataan samoihin sanoihin uudestaan. Vaatii luovuutta rakennella tällaisia runoja, ja runoilija on väkisinkin pakotettu tutkailemaan samaa sanaa hyvin perinpohjaisesti.
Kuten aina, tällaisen muodolla leikittelevän kirjallisuuden parissa herää mielenkiinto ja halu kokeilla itsekin. Minua on runoudessa aina viehättänyt selkeä rakenne, kuten tiukan tavukaavan haiku, ja tässäkin on jotain kiinnostavaa ja leikkiin kannustavaa. Gazeelirunon poljento on lumoava ja toimii mukavasti ääneen luettuna. Runojen mitta ja säkeiden pituus vaihtelee, joten sävyt ja tunnelmatkin ovat erilaisia, vakavampia ja leikkisämpiä.
Kiehtova, veikeä runokokoelma; suosittelen erityisesti muotojen ja rakenteiden ystäville.
