Nikolai Gogolin pietarilaisnovellit kuuluvat venäläisen kirjallisuuden keskeisimpiin klassikoihin. Viidellä kertomuksellaan Gogol avaa 1830-luvun pääkaupungin asukkaiden mielenmaisemaa ja elämää kaikkine rikkauksineen ja rakkauksineen – huumorinpilkettä unohtamatta. Novellit on nyt julkaistu uusina Vappu Orlovin suomennoksina yksissä kansissa.
Nevski prospekt on paitsi Pietarin valtakatu myös keskeinen näyttämö kokoelman ensimmäiselle kertomukselle. Oikeastaan Nevski prospekt on yksi kertomuksen päähenkilöistä, mikäli tällainen ilmaisu sallitaan. Gogol on novellissa parhaimmillaan kuvatessaan valtakadun elämää eri kellonaikoina. Pari erillistä kohtalotarinaa novellin sisällä eivät ihan samaa tenhoa tavoita.
Toinen novelli on Mielipuolen päiväkirja. Siinä Gogol pääsee todellisen leipälajinsa pariin: pienen ihmisen, pikkuvirkamiehen, sielun syövereiden luotaamiseen. Päiväkirjamerkinnät alkavat melko tavanomaisina, mutta vähitellen on yhä selvempää, ettei kirjoittaja pelaa ihan täydellä pakalla. Novellissa on huumoria, mutta mille me nauramme, kun nauramme rakkaudesta sekoavalle mielelle?
Sen sijaan Nenälle saa nauraa ja makeasti. Eräänä aamuna kollegiasessori Kovaljov herää ilman nenäänsä. Myöhemmin nenä kulkee kaupungilla valtioneuvoksen asussa. Hulvattomassa tarinassa revitään huumoria paitsi surrealistisesta lähtoasetelmasta myös koko venäläisestä virkakoneistosta, jossa arvo, titteli ja oikeat seurapiirit ovat kaikki kaikessa. Nenä on todellinen novellitaiteen helmi. ”Sanotaan mitä sanotaan, tuollaisia tapauksia sattuu maailmassa – harvoin kyllä, mutta sattuu.”
Päällystakki on myös humoristinen novelli, mutta pohjavireeltään surullisempi. Akaki Akakijevitš saa kasaan rahat uutta kallista päällystakkia varten, mutta kohtalo puuttuu peliin, ja Akaki saa surkean lopun. Kokoelman viimeinen novelli Muotokuva kertoo taidemaalarista, joka hankkii polttavasilmäistä koronkiskuria esittävän taulun, joka johdattaa hänet ensin rikkauksiin, sitten hulluuteen. Kauhuelementtejä sisältävä kertomus on jännittävä.
Kaikkiaan Nenä ja muut pietarilaisnovellit on mainio lukupaketti. Kattauksen täydentää Mihail Šiškinin essee Gogolin elämänvaiheista ja henkilöhistorian vaikutuksesta hänen tuotantoonsa. Klassikoiden ystävälle tämä on lähes pakkohankinta, ja mikseipä muillekin. Iso suositus!