Viime vuosituhannen loppupuolella Alan Moore oli varmaankin kaikista arvostetuin sarjakuvantekijä, jonka monet sarjat valloittivat sarjakuvamaailmaa. Tämän jälkeen on kuitenkin syntynyt varsin pitkä hiljaisuuden aika, joka suureksi osaksi on seurausta välirikosta Mooren ja eri kustantajien kanssa eri sarjojen oikeuksista. Yksi elossa oleva sarja on kuitenkin Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga, johon on tasaisin väliajoin ilmestynyt uusia albumeita.
Tämänkertainen albumi käsittelee alkuperäisen kapteeni Nemon tyttären Jannin matkaa Etelämantereelle ja tätä seuraavaa retkikuntaa, joka haluaa Jannin kiinni varkauksista. Muiden Kerrassaan merkillisten herrasmiesten liiga -kirjojen tapaan kirja on populaarikulttuuriviittausten ilotulitus. Niiden keksimisessä onkin työtä, sillä mukaan mahtuu monia ainakin itselle hieman epätunnettuja viittauksia.
Rehellisyyden nimissä Nemo : Jääsydän tuntuu albumilta, jonka Moore on kirjoittanut ajatellen itseään, eikä niinkään yleisöään. Koko syy matkaan Etelämantereelle esitetään kovin salaperäisesti ja tarinassa on muitakin epäselviä kohtia, jotka ovat varmasti mietittyjä, mutta eivät avautuneet minulle näin yhdellä lukemisella.
Kevin O’Neillin piirrosjälki miellyttää silmää. Se on samaan aikaan hieman samankaltainen kuin alkuperäiset sarjan sarjakuvat, mutta silti uudistunut moderniksi. Kirja on itsenäinen kokonaisuus ja siihen voi tarttua huolimatta siitä, onko lukenut edelliset osat.