Ei taida olla toista yhtä tiuhaan ilmestyvää strippisarjakuvasarjaa kuin Lise Myhren Nemi. Gootti-nörtti naisen seikkailuita olemme saaneet seurata jo vuodesta 1997. Vanhaan hyvään aikaan on jo 42. Nemi-albumi.
Nemi keskittyy aikuisuutta vastaan kapinoivan nuoren naisen elämään. Suorapuheiseen, rohkeasti omana itsenään olevaan hahmoon on ollut helppo samaistua, varsinkin kun Nemi esittää ongelmien ratkaisuun hauskan (joskaan ei aina hyödyllisen) tavan. Esimerkiksi vastuun välttäminen ei ole hyvä keino, mutta monien ikävien asioiden kohdalla saattaa miettiä, että mitä jos vaikka katoaisi elokuvamaailmaan.
Nemissä hauskaa on, että albumi on monesti samalla myös läpileikkaus populaarikulttuuriin. Tämänkertainen ei niin sukella televisiosarjojen maailmaan, vaan tuo esiin yllättävän monta strippiä vanhemmuudesta ja vanhenemisesta. Ehkä se kertoo että Nemikin on viimein kypsymässä. Kokoelman stripit on koostettu sarjakuvan koko historian ajalta, eikä vain viimeiseltä vuodelta kuten monet kokoelmat ovat. Silti sarjakuvat tuntuvat sopivan toistensa seuraan, eikä kokoelma kärsi epätasaisuudesta.
Yhtenä varsin pitkän julkaisuhistorian seurauksena huomaa, että Nemistä on hiljalleen tullut itselle varsin läheinen. Se ei ole todellakaan huono saavutus. Nemi on mainio sarjakuva, joka viihdyttää lukijaansa. Sarjaan kannattaa tarttua, mikäli vähänkään pitää strippisarjakuvista.