Marketta Horn matkasi yksin yli vuoden Aasiassa ja Australiassa. Intiassa vierähti puoli vuotta, jotkin maat olivat vain läpikulkupaikkoja. Tarkoituksena oli vierailla luostareissa meditoimassa ja ekologiseen elämäntapaan liittyvissä paikoissa. Matkan hän teki pintateitse, ei lentokoneella. Samalla oli tarkoitus elää muutenkin ekologisesti ja minimibudjetilla.
Kirjasta tuli vähän sellainen olo, etten tällä perusteella haluaisi Aasiaan lähteä, sillä Horn antoi kaikesta niin negatiivisen kuvan. Välillä on liian kuuma ja välillä kylmä. Paikalliset ihmiset ovat uteliaita eivätkä osaa englantia. Joka paikassa on alkeelliset olosuhteet, kaikkialla on roskia eikä kukaan välitä ekologisuudesta. Kaikkialla joutuu huijatuksi ja rahaa kuluu muutenkin liikaa vaikkei kukaan niitä huijaisikaan. Vastaavat perusasiat toistuvat, vaikka vieraillut maat ovatkin periaatteessa muuten erilaisia.
Tätä kirjaa kannattaa kuitenkin suositella, koska se antaa todella erilaisen kuvan matkailusta ja samalla voi miettiä omia valintojaan. Itse en aina mieti ekologisuutta matkustaessani enkä sitä, mihin loppujen lopuksi rahani käytän, mutta jatkossa ehkä kiinnitän niihin eri tavalla huomiota. Lisäksi tätä kannattaa suositella sellaisille matkailijoille, jotka ovat kiinnostuneet käymään luostareissa tai haluavat löytää paikkoja, jotka eivät välttämättä ole täynnä turisteja. Itseäni kirjassa kiinnostivat eniten juuri kuvaukset luostarien toiminnasta; miten eri maissa eri uskontokuntiin kuuluvat yhteisöt ovat samaan aikaan niin erilaisia ja samanlaisia.