Talvinen pyrypäivä koulun pihalla. Lapset ja nuoret touhuavat välitunnilla, aikovat ansoittaa hiihtolatua, opettaja tutkii oppilaitaan. Yhdet ovat löytäneet pumpattavan seksinuken, joka kuitenkin karkaa tuiskuun. Lokit kaartelevat koulun yläpuolella. Ne eivät ole yksilöitä, ne ovat yksi. Illalla käsityöluokan valtaavat opiston verhoilukurssilaiset, joiden tuolit alkavat olla valmiita. Asukasaktiivit kokoontuvat. Yön kulkijat ovat vieläkin yksinäisempiä, kotoaan karanneita, kadonneita. Yöllä terveydenhoitajan alter ego luulee saavansa luistella rauhassa.
Nelisiipinen lokki on Matias Riikosen ensimmäinen romaani. Siinä tutkitaan yhteisen miljöön jakavien hyvin erilaisten hahmojen ajatuksia, vuorovaikutussuhteita ja toimintaa. Koulun piha tarjoaa kiinnostavan ympäristön eri vuorokaudenaikoina tapahtuville toimille. Ajatustensa kanssa ihminen on lopulta yksin. Moniääninen romaani esittelee paitsi kymmeniä kiehtovia hahmoja myös kokonaan uuden persoonallisen kirjoittajan. Matias Riikonen osuu napakymppiin heti esikoisromaanillaan. Oikeastaan en halua paljastaa kirjasta yhtään enempää, tämä kannattaa kokea itse, tähän kannattaa uppoutua.
Kiinnostuin Riikosesta toden teolla luettuani hänen musiikista innoituksensa hakevan teosparin Kiertorata ja Suuri fuuga. Nelisiipinen lokki tutkii maailmaa hieman erilaiselta kantilta. Oma ääni on kuitenkin tunnistettavissa jo heti tästä esikoisesta. Laittakaa nyt jo viimein Matias Riikosen nimi muistiin, sillä tässä on kotimaisen kirjallisuuden lahjakkaimpia nuoria tekijöitä. Suursuositus!