Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nelinkontin-romaanin päähenkilöllä on loistava ajatus. Nelikymppinen taiteilijanainen on tuskastunut siihen, miten häntä eräissä juhlissa luonnehdittiin, joten hän sisuuntuu ja päättää matkustaa kotoaan Los Angelesista New Yorkiin lentokoneen sijasta ajamalla yksin koko mantereen halki. Sillä tavalla hänestä tulee vihdoinkin se rento ja maanläheinen nainen, joka hän oli aina halunnut olla. Olkoonkin, että hän joutuu jättämään miehensä ja lapsensa viikon sijasta kolmeksi viikoksi.
Yksinäisen naisen pitkästä ajomatkasta mantereen halki saisi varmasti hienon matkakertomuksen. Sellaista Miranda July ei kuitenkaan tarjoa. Päähenkilön matka mantereen halki tyssää nimittäin heti alkuunsa. Tankissa on bensaa vain kolme neljäsosaa, eikä se käy, kun ollaan lähdössä pitkälle matkalle. Kun kerran pysähtyy tankkaamaan, tarkistuttamaan rengaspaineet ja öljyt, niin kannattaa tietysti käydä syömässä, ettei tarvitse heti pysähtyä lounaalle. Ravintolassa hän törmää nuoreen mieheen, joka pesi hänen autonsa tuulilasin huoltoasemalla ja alkaa juttelemaan tämän kanssa. Miehessä, Daveyssä, on jotain kiehtovaa.
Lopulta kertoja ei pääse Monroviaa pidemmälle. Hän majoittuu vähän rähjäiseen motelliin ja ilmoittaa miehelleen ajaneensa Utahiin asti. Hän jää motelliin toiseksikin yöksi, ja keksii että huoneestahan saisi paljon mukavamman kun sitä vähän sisustaisi. Mikä onni, että Daveyn puoliso Claire on sisustussuunnittelija, tai ainakin sisustusfirman vastaanottoapulainen. Tietysti ajatus siitä, että pistää isot rahat motellihuoneen sisustuksen uusimiseen on täysin hullu, mutta tämä onkin sillä tavalla riemukkaan hullu kirja.
Nelinkontin-romaanin ainekset ovat herkullisia. Takakannen lupaus järjenvastaisesta seikkailusta on osuva. Kirjan etukansi ei sitten lupaa yhtään mitään: on käsittämätöntä, miksi kustantamossa on haluttu laittaa näin värikkäälle kirjalle niin mitäänsanomaton kansi. Alkuperäisen kannen estrogeenijyrkänne olisi sekä kaunis että osuva. Estrogeenistä, esivaihdevuosista ja naisen keski-iän kriisistähän tässä on paljolti kyse: mitä tehdä, kun oma elämä tuntuu vieraalta, suhde puolisoon vaikealta ja työelämässä lyö vähän tyhjää.
Miranda July heittää päähenkilönsä melkoiseen pyöritykseen. Sitä on kuitenkin ilo lukea. Nelinkontin on hauska, yllättävä, rietas ja tunteikas. Päähenkilön hullaantuminen Daveyyn on hienosti kuvattu, eikä mene ihan totutuimpia polkuja. Myös ystävyyden kuvaus on kaunista: päähenkilön suhde parhaaseen ystäväänsä Jordiin on ihana kannatteleva voima. Nelinkontin on todella raikas: mitään ihan tällaista en ole lukenut, näin herkullisia naisen keski-iän kriisin ja esivaihdevuosien kuvauksia ei äkkiä tule mieleen. Julyn vakiosuomentaja Hilkka Pekkanen on tehnyt kirjan kanssa hyvää työtä, kirjan värikäs tyyli on kääntynyt suomeksi mainiosti. Olipa ilo, että tartuin itselleni aiemmin tuntemattoman kirjailijan romaaniin – vaan enpä voinut olla tarttumattakaan, sen verran nautinnolliselta näytti, kun vaimoni kirjaa luki.
