Kuopio-sarjan viides osa on edeltäjänsä tavoin yhdenpäivänromaani. Nyt ollaan kesäkuun yhdeksännessä vuonna 1942. Jatkosota on yhä käynnissä, kaupunki ja kaupunkilaiset sinnittelevät eteenpäin nälkätalven jälkeen. Kesä alkaa vihdoin koittaa ja elämä kenties sittenkin myös siinä sivussa.
Ravintola Tatrassa järjestetään illaksi suurta juhlaa kaupungin merkkimiehen Ensio Mertasen kunniaksi. Se vaatii omat valmistelunsa, joista keskeisin on puhua klarinetisti Torkkanen taas soittotuulelle, jotta orkesteri saadaan kokoon soittamaan ravintolaan kokoontuvalle juhlaväelle.
Toisena keskeisenä juonteena Mari Martiskainen, joka on saanut töitä hattukaupassa, elää nuoren tytön elämäänsä aikuisuuden ja lapsuuden rajamailla. Kaupungissa riittää nyt huomiota kauniille tytöille, kun saksalaisia sotilaita tungeksii joka puolella. Äiti yrittää varoitella vaarasta, mutta senkin tietää, miten teinityttö varoituksiin suhtautuu.
Monenlaisia juonteita siis ja kesän myötä lämpenevää, kuohuvaa elämää sotavuosista huolimatta. Yhdenpäivänromaanissa on jälleen hyvin aikaa ja tilaa huomioida pieniä yksityiskohtia ja lyhyitä hetkiä päivän mittaan – leivänleivontaa esimerkiksi kuvataan hienosti.
Suurin harmi tässä kohtaa on, ettei sarjassa ole tähän tietoon jäljellä kuin kaksi osaa.