Leena Sharma on politiikan toimittaja, joka on puoliksi ulkomaalainen. Kirjassa hän yrittää selvittää itselleen ja lukijoilleen, mistä perussuomalais-ilmiössä on oikein kyse. Kirja on ajankohtainen nyt eduskuntavaalien tullessa, vaikkei vielä tiedetäkään, tekevätkö perussuomalaiset uuden jytkyn.
Kirjassa tavataan puolueen edustajia europarlamentista, eduskunnasta ja paikallistasolta. Samalla käydään katsomassa, mikä meno on maahanmuuttajilla täyttyneissä Helsingin lähiöissä Kontulassa ja Myllypurossa. Lieksassakin käydään kurkistamassa, miten siellä onnistuu maahanmuuttajien ja kantalieksalaisten yhteiselo – paikka vaikuttaa kyllä todelliselta maahanmuuttokriitikkojen pesältä.
Tämän kirjan perusteella perussuomalaiset eivät ole niin yhtenäinen joukko ihmisiä kuin välillä voisi luulla. Porukkaan mahtuu taustoiltaan ja mielipiteiltään hyvin erilaisia ihmisiä. Osa muistuttaa demareita ajatusmaailmaltaan, osa taas on hyvin konservatiivisia. Puolueen sisällä on konservatiivisuudellakin eroja.
Yksi kirjan teemoista on rasismi: onko sitä Suomessa ja millaista se nykyään on. Sharma itse ei pidä suomalaisia kovin rasistisina, vaikka joillakin on täältä ihan päinvastaisia kokemuksia. Ei kaikkia perussuomalaisia voi rasisteiksi leimata – ainakaan niiden mediassa olleiden lausuntojen perusteella, joissa on näytetty vain osa totuudesta.
Suomalaisen suvaitsevaiston suvaitsevaisuus loppuu yleensä juuri siinä perussuomalaisten kohdalla, vaikka harva heikäläisiä yleensä edes tuntee. Kirjan henki tuntuu olevan ”jos et tunne, älä tuomitse”, koska julkisuudessa ei näy välttämättä koko totuus. Ilmeisesti toiveena olisi rauhanomainen rinnakkaiselo mielipiteistä huolimatta.
Suosittelisin kirjaa tunne vihollisesi -mentaliteetilla luettavaksi. Jos on täysin perussuomalaisia vastaan eikä yhtään ymmärrä, mistä heidän mielipiteensä tulevat, tämä tosiaankin kannattaa lukea. Itseäni taas kiinnostavat enemmän erilaiset politiikan ilmiöt; myös näiltä osin tämä oli hyvä lukukokemus.