Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Historiallinen lukuromaani Ne, joita emme unohda kertoo kreikkalaisen Koraliksen perheen elämästä vuosina 1930-1985, jolloin Kreikka kävi läpi useita vaikeita jaksoja: toisen maailmansodan aikainen natsimiehitys ja 100 000 ihmistä tappanut nälänhätä, sen jälkeen sisällisota, vallankaappaukset, sotilasjuntta… Kreikan kansa jakaantui vastakkaisiin leireihin, jakolinjat tulivat jopa perheiden sisälle. Niin kävi myös Koraliksen perheelle.
Victoria Hislop (s. 1959) on brittiläinen, tinkimätöntä taustatyötä tekevä kirjailija ja taitava kertoja. Esikoisromaanistaan Saari hänet palkittiin parhaan tulokkaan Galaxy British Book Awards -palkinnolla. Ne, joita emme unohda on Hislopin seitsemäs romaani. Suomeksi hänen tuotannostaan on julkaistu aiemmin romaanit Saari, Elämänlanka ja Paluu.
Ne, joita emme unohda -kirjan prologi ja epilogi sijoittuvat vuoteen 2016. Prologi alkaa syntymäpäiväjuhlilla, neljän sukupolven voimin juhlitaan kirjan päähenkilöä 90-vuotista Themisiä. Themis katselee pieneen asuntoonsa ahtautunutta sukua ja ajattelee harmissaan, että hänellä ei ole mitään arvokasta, jonka antaisi perinnöksi lapsenlapsilleen. Sitten hän keksii. Onhan hänellä. Hänellä on oma elämäntarinansa, sen hän antaisi.
Themis ja kaksi lapsenlasta menevät kahvilaan baklavalle, ja Themis alkaa kertoa: 496 sivua Koraliksen perheen tarinaa, pääosassa hän itse. Perheessä oli kaksi tyttöä Margarita ja Themis, kaksi poikaa Thanis ja Panos. Perheen äiti sairastui ja joutui mielisairaalaan, kun Themis oli vielä lapsi. Isä oli pitkiä aikoja merillä, muutettuaan sitten pysyvästi Yhdysvaltoihin jätti perheensä. isoäiti muutti lasten luo ja huolehti heistä rakastavasti. Themis kasvoi veljensä Panoksen tavoin kommunistiksi. Molemmat osallistuivat aatteellisina ja turvallisuuttaan uhmaten vastarintaliikkeen toimintaan ja myöhemmin sisällissotaan. Sota päättyi oikeiston voittoon. Themis vangittiin, ja sotarikollisena häntä siirreltiin vankileiriltä toiselle. Joidenkin leirien olot olivat järkyttäviä, keskitysleirimäisiä.
Kirjan lopussa Themis käy lastenlastensa kanssa kirkossa sytyttämässä tuohukset kuolleille läheisilleen ja ystävilleen. Lapsenlapset ihmettelevät miksi hän sytyttää kynttilöitä, vaikka ei ole uskonnollinen. Themis sanoo sen olevan tapa, joka pitää nuo ihmiset elossa hänen mielessään. Kirja päättyy lapsuuden ystävän Fotinin antamaan runoon, josta Themis kertoo pitäneensä kiinni koko elämänsä: ”Ne joita rakastetaan, eivät kuole koskaan…”
Victoria Hislop kuvaa historiallisia tapahtumia faktoihin perustuen, tarinasta lukija oppii tai tulee kerranneeksi Kreikan lähihistoriaa. Hän kirjoittaa menneet tapahtumat aistittavasti, ikään kuin kaikki heräisi eloon ja tapahtuisi tässä nykyajassa. Yksittäinen ihminen tai perhe elää kirjan sivuilla kuin tuntisin hänet tänään. Suomennos on sujuvaa, helppolukuista ja kaunista kieltä.
Kirjan nimen suomennosta tosin ihmettelen, miksi ei ole sama kuin alkukielessä tai kirjan päätössanoissa: Ne joita rakastetaan. Yksi kirjan tärkeimmistä sanomista mielestäni on, että muistetaan heitä, joita rakastamme, jotka ovat auttaneet ja tukeneet. Kun muistelemme, he eivät kuole meiltä ja tämä voi auttaa tämänhetkisissä ahdingoissamme.
Lisäksi kaipasin suomennosta kreikankielisistä sanoista. Useimpien suomennoksen osasin kieltä osaamattomanakin päätellä, mutta muutamat jouduin tarkistamaan sanakirjasta.
Lämpimästi suosittelen!