Käsissäni on erittäin valaiseva ja aivan ihana kirja Porvoosta. Jos on edes kerran käynyt Porvoossa, tietää miten kaunista siellä voi olla. Jos taas ei ole käynyt siellä, niin kun on tämän kirjan kuvat katsellut, niiden tekstit lukenut, on pakko päästä sinne. Niin, ja vaikka olisikin jo käynyt, haluaa uudelleen.
Natalia Linsén on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kuvannut lähinnä wanhaa Porvoota. Kuvat ovat kerrassaan loistavia ja niin tarkkoja. Koska osa kuvatuista kohteista on edelleen nähtävissä, ne heräävät ikään kuin eloon; miten jokaisella kadulla ja rakennuksella on oma tarinansa ja historiansa ja miten siellä on joskus elänyt ja liikkunut ihmisiä, joita ei enää ole.
Miten on naiskuvaaja jaksanut vaikkapa talvipakkasella raahata kuvaustarvikkeensa mukanaan ja ottaa kuvia? Vaikea on nykyajan ihmisen ajatella, mitä valokuvaaminen oli joskus ennen ja sitä suuremmalla syyllä arvostaa näitä vanhoja kuvia.
John Granlund oli enemmän harrastajakuvaaja ja liikkui kameroineen enemmän uuden kaupungin puolella. Loistavia otoksia rakennuksista, jotka on lähes kaikki purettu pois. Lisäksi hän on kuvannut ihmisiä, niin sukulaisia kuin työtovereitaan.
Tämä kirja on ihana aikamatka Porvooseen ja samalla jonnekin, vain menneeseen. Ja niin, en voi olla yhtymättä siihen, että ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”.